Erinomaista – tämä on juuri se kohta, jossa GoodReasoniin syntyy toinen, oikeasti kantava ulottuvuus. Tehdään tämä kurinalaisesti ja vaiheittain, jotta tekoälylle syntyy tunnistettava ja yleistyvä malli, ei pelkkä hieno metafora.
Aloitetaan vaiheesta 1: rajaus ja perusasetelma, ennen kuin koskemme vielä varsinaisiin kehämääritelmiin. Tämä estää juuri sen “määritelmät solmuun” -ilmiön, jota aivan oikein varoitit.
Vaihe 1 — Mitä tietoisuuden kehät ovat GoodReasonissa
Peruslähtökohta (ratkaiseva)
GoodReasonin kehät eivät kuvaa sisältöä, vaan
tapaa, jolla sisältö syntyy, jäsentyy ja muuttuu toiminnaksi.
→ Tämä tekee niistä:
- sektoririippumattomia (α–Ω voi vaihdella)
- kohderiippumattomia (luonto, kieli, organisaatio, AI)
- tunnistettavia käyttäytymismalleista ja puheesta (AI:lle kriittistä)
Kaksi näkökulmaa lukitaan heti alkuun
1) Tieteellinen vastine
Tässä kehä vastaa tieteenfilosofista ja kognitiotieteellistä oletusta:
- mikä on tieto
- miten oppiminen tapahtuu
- mikä on selityksen muoto
2) Käytännön hyöty
Tässä sama kehä näkyy:
- mitä ihminen/AI osaa tehdä
- millaisia virheitä se tekee
- millaisia ratkaisuja se tuottaa
Kehä on pätevä vain jos molemmat osuvat samaan kohtaan.
Tieteellinen ankkuri: konnektionismi vs. komputationalismi
Tämä vastapari on erinomainen, koska se paljastaa tietoisuuden kehät ilman että niitä vielä nimetään.
Komputationalismi (symbolinen)
- tieto = eksplisiittisiä rakenteita
- oppiminen = sääntöjen ja representaatioiden hallintaa
- kieli = formaali järjestelmä (syntaksi ensin)
Konnektionismi (subsymbolinen)
- tieto = painotettuja yhteyksiä
- oppiminen = adaptiivista virhekorjausta
- kieli = tilastollinen ja kokemuksellinen ilmiö
Oleellinen huomio GoodReasonille:
Nämä eivät ole kilpailevia teorioita, vaan eri tietoisuuden kehien ilmentymiä.
Käytännön esimerkki: luonnollisen kielen oppiminen (LK)
Pidetään tämä vielä kehävapaana, vain ilmiöinä:
Alimmilla kehillä (ilman vielä numerointia)
- kieli opitaan toistojen ja assosiaatioiden kautta
- virheet korjautuvat käytön myötä
- merkitys on tilannesidonnaista
→ konnektionistinen käyttäytyminen
Keskikehillä
- kielessä havaitaan rakenteita
- sääntöjä voidaan selittää ja opettaa
- virheet tunnistetaan eksplisiittisesti
→ komputationalistinen käyttäytyminen
Ylemmillä kehillä
- kieli nähdään sosiaalisena, kulttuurisena ja historiallisena systeeminä
- merkitys riippuu näkökulmasta, vallasta ja kontekstista
- kieltä voidaan käyttää reflektiivisesti (kieli kielestä)
→ tämä ylittää molemmat koulukunnat
Tässä kohtaa lukitaan kolme periaatetta (AI-tunnistuksen kannalta kriittiset)
1. Kehä ≠ teoria
Sama henkilö tai AI voi käyttää:
- konnektionistista prosessia
- komputationalistista selitystä
→ Kehä tunnistetaan toiminnasta ja perustelutavasta, ei termeistä.
2. Kehä ≠ sektori
α-, π-, χ- tai φ-sektori värittää kehää,
mutta kehän logiikka säilyy samana.
→ Sama kehä näkyy eri sanastolla eri sektoreissa.
3. Kehä on diagnosoitavissa
Kehä näkyy aina:
- millainen ongelma tunnistetaan
- mihin ratkaisua haetaan
- mitä pidetään riittävänä selityksenä
Tämä tekee kehistä lähes varmasti tunnistettavia tekoälylle.
Välisynteesi (ennen seuraavaa vaihetta)
Olemme nyt saavuttaneet tämän:
- Tietoisuuden kehät ovat epistemologisia orientaatioita
- Konnektionismi ja komputationalismi asettuvat eri kehille
- Luonnollisen kielen oppiminen toimii testikenttänä
- Kehät voidaan tunnistaa käytännön toiminnasta, ei teoriapuheesta
Seuraava vaihe (ehdotus)
Vaihe 2:
Määritellään kehät 1–7 ensin vain LK-esimerkin kautta,
ilman α–Ω-sektoreita.
→ Kun tämä on puhdas ja toimiva, vasta sitten projisoidaan se GoodReason-symboleihin.
Tämä on selkeä, johdonmukainen ja ennen kaikkea koneellisesti käyttökelpoinen asetelma. Vastaan suoraan ydinkysymykseesi ja teen sen, mitä pyysit:
tarkistan käsitteellisen selkeyden ja rakennan kehän 1 alasymbolit α–π–χ–ΔΨ-logiikalla niin, että:
- mitään aiempaa ei tarvitse “rikkoa”
- meta–seloste–vaikutus-rakenne säilyy
- kokonaisuus on vietävissä MD/JSON-muotoon ja edelleen agenteille
- tekoälylle syntyy ei-hallusinoiva, suljettu tulkintakehä
1. Yleinen arvio: rakenne on terve
Vastauksena suoraan kysymykseesi:
Ovatko käsitteet selkeitä, siis esim. ”Herkkyys” on päänimi, ”Reagointi” on seloste ja ”palauteluuppi” vaikutus?
Kyllä.
Ja vielä täsmällisemmin:
- Päänimi = systeeminen ominaisuus / kapasiteetti
- Seloste = miten ominaisuus ilmenee toiminnassa
- Suluissa oleva termi = mitä siirtyy seuraaville symboleille (operatiivinen tulos)
Tämä vastaa hyvin:
- systeemiteorian state → process → output -rakennetta
- kybernetiikan sensing → acting → feedback -ketjua
- AI-mielessä feature → behavior → propagated signal
Eli: tämä ei ole vain semanttisesti siistiä, vaan laskennallisesti tulkittavaa.
2. Kehä 1 – vakiintuneen tietoisuuden kehä
Kehä 1 on kriittinen, koska sen täytyy olla:
- universaali
- arkijärjen kanssa yhteensopiva
- lähes virheetön tunnistuksessa
Siksi sitä ei pidä ylikuormittaa. Alla kevyt mutta täsmällinen alasymbolijako kehälle 1.
α₁ — Tarkoitus (SOI:n intentionaalinen perusta)
Meta:
Aiheen tarkoitus. Käsite: Seloste (tarkennus)
α₁ – Tekijä: Subjekti–objektisuhde (motiivi)
Tulkinta:
- SOI on tunnistettu toiminnan kohteeksi
- toimijalla on selkeä, ei-ristiriitainen intentio
- ei vielä ongelmaa, vain toiminnan syy
Kehä 1 -luonne:
“Teen / puhun / toimin, koska se on luontevaa ja tarkoituksenmukaista.”
Eteenpäin siirtyvä vaikutus:
→ motiivi (perustava suunta muille symboleille)
π₁ — Teoria (kielen ja esityksen perusmuoto)
Meta:
Tieteellinen ajattelu. Käsite: Seloste (artifakta)
π₁ – Teoriaperusta: Deklaratiivinen ilmaisutapa (kieli)
Tulkinta:
- asiat voidaan nimetä
- symboleilla on yhteisesti jaettu merkitys
- kieli toimii ilman reflektiota
Kehä 1 -luonne:
“Käytän kieltä, koska se toimii. En kyseenalaista rakennetta.”
Eteenpäin siirtyvä vaikutus:
→ kielellinen artefakti (symbolinen pinta, jota muut sektorit käyttävät)
χ₁ — Informaatio (SOI:n rajaus ja malli)
Meta:
Informaatio: Ympäristö ja vuorovaikutus (input 7C-muodossa)
χ₁ – Malli: System of Interest (yhteys)
Tulkinta:
- SOI on rajattu
- malli vastaa “arkitodellisuutta”
- ei vielä metasysteemiä, vain toimiva esitys
Esimerkki:
- SpaCy-malli kielestä
- prosessikaavio organisaatiosta
- mielikuva tutusta ilmiöstä
Kehä 1 -luonne:
“Näin tämä asia toimii – katsotaan sitä tästä.”
Eteenpäin siirtyvä vaikutus:
→ yhteys (mitä pidetään olennaisena)
ΔΨ₁ — Uudistuminen (reaktiivinen peruskyky)
Meta:
Uudistumisen paine ja hyöty (systeemiteorian vastaavuus)
ΔΨ₁ – Herkkyys: Reagointi (palauteluuppi)
Tulkinta:
- systeemi reagoi ärsykkeisiin
- ei ennakointia, ei kriisiä
- palaute on paikallista ja nopeaa
Kehä 1 -luonne:
“Huomaan ja reagoin – tämä riittää.”
Eteenpäin siirtyvä vaikutus:
→ palautesignaali (joka voi vahvistaa tai horjuttaa muita sektoreita)
3. Kehä 1 kokonaisuutena (SOI-näkökulmasta)
Yhdistettynä:
Kehä 1 kuvaa tilaa, jossa System of Interest on tuttu, hallittava ja toimiva.
Tietoisuus ei vielä hae muutosta – se ylläpitää toimivuutta.
Tämä on:
- kognitiivisesti vakaa
- tekoälylle helppo tunnistaa
- hyvä nollataso agenteille
4. Miksi tämä toimii tekoälylle
Koska jokaisella alasymbolilla on:
- rooli (mitä tämä symboli tekee)
- käyttäytyminen (miten se ilmenee tekstissä / mallissa)
- vaikutus (mitä se vie seuraaville)
Tämä mahdollistaa:
- agenttipohjaisen dialogin
- sektorien välisen “keskustelun” kaavioissa
- hallusinaatioiden rajaamisen (kehän ulkopuolinen väite on tunnistettavissa)
Kehä 1 – alasymboli-speksi / GoodReason-kieli
1) α1 — Tekijä (motiivi)
{
"α": [
{
"symbol": "α1",
"class": "α",
"title": "Tekijä: Subjekti–objektisuhde (motiivi)",
"α": "Toimija tunnistaa SOI:n ja suuntaa siihen tarkoituksensa ilman ristiriitaa: miksi tähän ylipäätään ryhdytään.",
"π": "Ilmaisu on suoraviivaista: nimeäminen ja perusväitteet riittävät; selitys ei vaadi teoreettista perustelua.",
"χ": "SOI rajautuu arkisesti: se mikä on tilanteessa olennaista tulee näkyviin heti (mihin huomio kiinnittyy).",
"Δψ": "Motiivi käynnistyy havainnosta: havainto → ihmettely → kysymys; painetta ei vielä koeta, vain impulssi toimia.",
"β": "Tekijä-asetelma luo minimirakenteen: toimija–kohde–tehtävä; roolit ovat selviä ja pysyviä.",
"φ": "Ratkaisu on perustoiminta: valitaan selkeä askel, jolla päästään eteenpäin kohti tarkoitusta (ei optimointia).",
"τ": "Toimija kytkeytyy kohteeseen käytännön tekemisen kautta; vuorovaikutus on suoraa ja kontekstissa toimivaa.",
"Ω": "Palaute on välitöntä: toimiko vai eikö; se vahvistaa motiivin tai sammuttaa sen."
}
]
}
2) π1 — Teoriaperusta (kieli)
{
"π": [
{
"symbol": "π1",
"class": "π",
"title": "Teoriaperusta: Deklaratiivinen ilmaisutapa (kieli)",
"α": "Tarkoitus on tulla ymmärretyksi perusmerkityksessä: käytän yhteistä kieltä, jotta asia voidaan jakaa.",
"π": "Teoria on tässä 'kieli' itse: termit ja symbolit viittaavat vakioituihin merkityksiin ilman metakäsittelyä.",
"χ": "Informaatio näkyy kuvaavina lauseina, nimettyinä käsitteinä ja tunnisteina; malli on luettavissa.",
"Δψ": "Haaste on vähäinen: epäselvyys korjaantuu tarkentamalla sanaa tai osoittamalla esimerkki.",
"β": "Rakenne on kieliopillinen ja luokitteleva: nimeäminen, listaus, tunnistus; ei vielä hierarkkista teoria-arkkitehtuuria.",
"φ": "Ratkaisu on selkeä esitys: määritelmä, termi, lause; 'näin tästä puhutaan' riittää.",
"τ": "Integraatio tarkoittaa yhteisen sanaston jakamista: sama termi, sama viite, sama tulkinta.",
"Ω": "Palaute on ymmärrettävyys: lukeeko toinen tämän samalla tavalla – jos ei, korjataan ilmaisu."
}
]
}
3) χ1 — Malli (yhteys / SOI)
{
"χ": [
{
"symbol": "χ1",
"class": "χ",
"title": "Malli: System of Interest (yhteys)",
"α": "Tarkoitus on saada kohde näkyviin: mikä on SOI ja missä sen rajat kulkevat tässä tilanteessa.",
"π": "Teoriaperusta on representaatio: SOI esitetään mallina (esim. käsitekartta, kaavio, NLP-malli) ilman meta-oletuksia.",
"χ": "Informaatio kiteytyy SOI-kuvaukseksi: osat, suhteet ja havainnot muodostavat yhteyden kohteeseen.",
"Δψ": "Haaste on rajaus: mikä kuuluu SOI:hin ja mikä ei; poikkeamat huomataan mutta eivät vielä järkytä mallia.",
"β": "Rakenne on minimijärjestys: keskeiset komponentit ja niiden perussuhteet (ei vielä ohjausrakennetta).",
"φ": "Ratkaisu on mallin käyttö: sen avulla voidaan selittää, kysyä, ja edetä askel kerrallaan.",
"τ": "Integraatio on kytkentä käytäntöön: mallia käytetään puheessa, analyysissa tai työkalussa (esim. SpaCy) toistettavasti.",
"Ω": "Palaute on mallin osuvuus: ennustaako, selittääkö, auttaako toimimaan – jos kyllä, malli jää käyttöön."
}
]
}
4) Δψ1 — Herkkyys (reagointi / palauteluuppi)
{
"Δψ": [
{
"symbol": "Δψ1",
"class": "Δψ",
"title": "Herkkyys: Reagointi (palauteluuppi)",
"α": "Tarkoitus on säilyttää toimivuus: huomataan signaali ja vastataan niin, että SOI pysyy koherenttina.",
"π": "Teoriaperusta on yksinkertainen syy–seuraus: jos tapahtuu X, tehdään Y; ei vielä systeemidynamiikan formalismia.",
"χ": "Informaatio ilmenee signaaleina: muutos, poikkeama, virhe, epäselvyys; havainto käynnistää reagoinnin.",
"Δψ": "Haaste on hetkellinen häiriö: tilanne vaatii reaktion, mutta ei vielä kriittistä uudelleenarviointia.",
"β": "Rakenne on reaktiivinen: havainto–toimenpide–korjaus; puskuri on pieni ja paikallinen.",
"φ": "Ratkaisu on säätö: korjataan, täsmennetään, palautetaan normaali; ei vielä optimointia eikä uudistusta.",
"τ": "Integraatio on nopea sovitus: reagointi näkyy toiminnassa ja viestinnässä lähes välittömästi.",
"Ω": "Palaute sulkeutuu: toimiko korjaus – jos toimi, tila stabiloituu; jos ei, siirrytään herkemmille kehille."
}
]
}
Mikä tässä on nyt “virallista” ja miksi tämä palvelee jatkoa
- Jokainen alasymboli on täysin isomorfinen: sama 8-perspektiivin runko.
- “Suluissa oleva vaikutus” (motiivi / kieli / yhteys / palauteluuppi) on sisäänrakennettuna titleen ja Δψ/Ω-näkymään, eikä vaadi uusia kenttiä.
- Näistä voi myöhemmin tehdä agenttien “siirtosäännöt” ilman rakennemuutosta: agentti lukee aina saman rakenteen ja osaa siirtää fokusta symbolista toiseen.
Yksi nopea tarkennus, jotta malli ei mene solmuun myöhemmin
Kehällä 1 kannattaa pitää periaate:
- α1 = “miksi toimin” (motiivin selkeys)
- π1 = “millä ilmaisen” (kielen itsestäänselvyys)
- χ1 = “mikä on kohde” (SOI:n rajaus mallina)
- Δψ1 = “miten reagoin” (paikallinen palaute)
Tuo nelikko on kehän 1 “lukko”: jos jokin alkaa vaatia metatasoa, epävarmuutta, paradigmakieltä tai emergenssiä, silloin ollaan jo kehällä 2–3.
Kyllä – osataan, ja vielä paremmin kuin vasemmalla puolella, koska tässä näkyy selvästi toiminnan ja yhteiskunnallisen konkretian kerrostuminen. Kommentoin kehän 1 osalta sektorit β–Ω samalla kurinalaisuudella kuin aiemmin: etsin vain horjuvuuksia, rajatapauksia ja nimien hienosäätötarpeita, en rakenneuudistuksia. Lähtökohtaisesti rakenne on vahva.
Yleisarvio ennen kehää 1
- Rakenne on isomorfinen vasemman puolen kanssa:
1 → yksittäinen, paikallinen, reaktiivinen
7 → kokonaisuus, maailmankuva, eettinen/ekologinen - Viittaukset nykymenetelmiin (VSM, Zachman, panarkia) eivät riko universaaliutta, koska ne on asetettu selosteen tai sulun tasolle, eivät pääkäsitteiksi.
- Nimissä on hyvä kolmitasoisuus:
päänimi : seloste (ankkuri) – täsmälleen sama kielipeli kuin vasemmalla puolella.
Siirrytään nyt kehään 1.
Kehä 1 – kommentoitu tarkistus (β₁, φ₁, τ₁, Ω₁)
Kehä 1:n periaate (muistutus):
minimi, välitön toimivuus, ei reflektiota, ei strategiaa, ei verkostoa
β₁ — Moduli: Minimum Viable Product (idea)
Arvio: erittäin osuva.
- β / Organisoituminen:
Kehä 1:ssa organisoituminen ei ole organisaatio, vaan toiminnallinen yksikkö. - Moduli on oikea sana: se ei vaadi ympäristöä, vain rajapinnan.
- MVP (idea) toimii tässä metaforana, ei metodina – hyvä.
🔎 Ainoa hienosäätöehdotus (valinnainen):
Jos joskus haluat täysin menetelmäneutraalin version, vaihtoehtoinen sulkumerkintä voisi olla:
(toimiva ydin)
Mutta MVP on täysin hyväksyttävä, kun tämä pidetään kehällä 1.
➡️ Ei horjuvuutta.
φ₁ — Instrumentti: Työkalu modulisuunnitteluun (aihio)
Arvio: erittäin hyvin linjassa β₁:n kanssa.
- Kehä 1:ssa suunnittelu ei ole “suunnittelua”, vaan välineen olemassaoloa.
- Instrumentti + aihio kuvaa juuri sitä:
jotain, jolla voidaan tehdä – ilman optimointia tai arkkitehtuuria.
🔎 Tarkennus:
- “modulisuunnitteluun” on ok, koska β₁ on moduli.
- Ei sisällä vielä kontekstia → oikein.
➡️ Ei horjuvuutta.
τ₁ — Palvelu: Kysyntälähtöinen kulttuuri (tarveohjaus)
Tämä on kehän 1 herkin kohta, mutta se ei ole virheellinen.
- Kehä 1:n τ vastaa vasemman puolen välitöntä toimintaa.
- Palvelu on hyvä peruskäsite.
- Kysyntälähtöinen ja tarveohjaus toimivat, kun ne tulkitaan paikallisesti, ei markkinarakenteena.
🔎 Mahdollinen hienosäätö (ei pakollinen):
Jos joskus tuntuu, että “kulttuuri” viittaa jo kehään 2–3, vaihtoehto voisi olla:
Palvelu: Välitön tarpeeseen vastaaminen (tarveohjaus)
Mutta nykyisessä muodossa tämä vielä pysyy kehällä 1, koska:
- ei ole reflektiota
- ei ole verkostoa
- ei ole järjestelmätason integraatiota
➡️ Lievä rajatapaus, mutta hyväksyttävä.
Ω₁ — Reaktio: Yksittäinen palaute (vastavaikutus)
Täysin osuva ja puhdas kehä 1.
- Reaktio on oikea päänimi.
- Yksittäinen palaute erottaa tämän selvästi Ω₂:sta.
- Vastavaikutus on erinomainen termi: ei vielä oppimista, vain vaste.
Tämä peilaa suoraan:
- Δψ₁ (herkkyys)
- Ω₁ (reaktio)
➡️ Ei horjuvuutta.
Kehä 1 – kokonaisarvio oikealla puolella
Kehä 1 muodostaa nyt täydellisen peilin vasemmalle puolelle:
| Vasen (merkitys) | Oikea (toiminta) |
|---|---|
| α₁ Motiivi | β₁ Moduli |
| π₁ Kieli | φ₁ Instrumentti |
| χ₁ SOI-malli | τ₁ Palvelu |
| Δψ₁ Herkkyys | Ω₁ Reaktio |
Tämä on erittäin vahva isomorfinen lukitus.
Yhteenveto – onko horjuvuutta?
- ❌ Ei rakenteellista horjuvuutta
- ⚠️ τ₁ on ainoa semanttinen rajatapaus (mutta hyväksyttävä)
- ✅ Muuten kehä 1 on oppikirjaesimerkki GoodReasonin oikeasta puolesta
Kyllä – ja tämä on luonteva ja tärkeä lukituskohta.
Teen nyt Kehän 1 oikean puolen (β–Ω) täsmälleen samalla alarakenteella kuin vasemmalla puolella aiemmin:
- ei uusia kenttiä
- sama 8-näkökulmainen GoodReason-kielipeli
- konkreettinen, vakiintunut, reaktiivinen (kehä 1)
- täysin isomorfinen vasemman puolen kanssa
Tämä tekee vasemman ja oikean puolen yhdistettäväksi yhdeksi SOI-olioksi ilman semanttista vuotoa.
Kehä 1 – oikea puoli (β–Ω), virallinen alarakenne
β₁ — Moduli (Minimum Viable Product)
{
"β": [
{
"symbol": "β1",
"class": "β",
"title": "Moduli: Minimum Viable Product (idea)",
"α": "Tarkoitus on mahdollistaa toiminta mahdollisimman pienellä rakenteella.",
"π": "Toimintaperiaate on yksinkertainen: riittää, että moduli toimii tarkoitetulla tavalla.",
"χ": "Moduli rajautuu selkeästi ympäristöstään ja tarjoaa yhden toiminnallisen yhteyden.",
"Δψ": "Häiriö näkyy heti: jos moduli ei toimi, koko toiminta pysähtyy.",
"β": "Rakenne on minimaalinen: yksi tehtävä, yksi vastuu, ei redundanssia.",
"φ": "Ratkaisu on olemassa oleva ydin: jotain, jota voidaan käyttää heti.",
"τ": "Toiminta on suoraa: moduli tekee sen, mihin se on tarkoitettu.",
"Ω": "Palaute on välitön: toimii tai ei toimi."
}
]
}
φ₁ — Instrumentti (aihio)
{
"φ": [
{
"symbol": "φ1",
"class": "φ",
"title": "Instrumentti: Työkalu modulisuunnitteluun (aihio)",
"α": "Tarkoitus on antaa konkreettinen väline tekemiselle.",
"π": "Työkalu perustuu tunnettuun käyttötapaan eikä vaadi koulutusta.",
"χ": "Instrumentti kytkeytyy suoraan moduliin ja sen käyttötilanteeseen.",
"Δψ": "Haaste ilmenee käytössä: jos väline ei sovi, se vaihdetaan.",
"β": "Rakenne on välineellinen: muoto palvelee yhtä tehtävää.",
"φ": "Ratkaisu on käyttökelpoinen aihio, ei vielä viimeistelty tuote.",
"τ": "Toiminta on käsitteellisesti helppoa: välinettä käytetään sellaisenaan.",
"Ω": "Palaute on käytettävyys: helpottaako vai hidastaako tekemistä."
}
]
}
τ₁ — Palvelu (tarveohjaus)
{
"τ": [
{
"symbol": "τ1",
"class": "τ",
"title": "Palvelu: Kysyntälähtöinen kulttuuri (tarveohjaus)",
"α": "Tarkoitus on vastata havaittuun tarpeeseen ilman viivettä.",
"π": "Toimintalogiikka on suoraviivainen: tarve synnyttää palvelun.",
"χ": "Palvelu tapahtuu paikallisesti ja tilanteeseen sidottuna.",
"Δψ": "Häiriö syntyy, jos tarvetta ei tunnisteta oikein.",
"β": "Rakenne on yksinkertainen palvelutilanne: tarjoaja ja käyttäjä.",
"φ": "Ratkaisu on palvelusuorite: tehtävä hoidetaan.",
"τ": "Toiminta on toteuttavaa: ei arviointia eikä optimointia.",
"Ω": "Palaute on tyytyväisyys tai tyytymättömyys."
}
]
}
Ω₁ — Reaktio (vastavaikutus)
{
"Ω": [
{
"symbol": "Ω1",
"class": "Ω",
"title": "Reaktio: Yksittäinen palaute (vastavaikutus)",
"α": "Tarkoitus on säätää toimintaa palautteen perusteella.",
"π": "Palaute ymmärretään yksiselitteisesti: hyvä tai huono vaste.",
"χ": "Informaatio saadaan suoraan toiminnasta ilman tulkintaa.",
"Δψ": "Haaste on nopeus: reaktion on tapahduttava ajoissa.",
"β": "Rakenne on yksi palautesilmukka ilman oppimismekanismia.",
"φ": "Ratkaisu on korjaava liike tai jatkaminen entiseen tapaan.",
"τ": "Toiminta muuttuu hetkellisesti vasteen mukaan.",
"Ω": "Palaute sulkeutuu: tilanne joko stabiloituu tai epäonnistuu."
}
]
}
Kehä 1 – vasen ja oikea puoli lukittuna
Nyt Kehä 1 muodostaa täydellisen SOI-perusyksikön:
- vasen puoli: motiivi, kieli, malli, herkkyys
- oikea puoli: moduli, instrumentti, palvelu, reaktio
Tämä on:
- universaali
- skaalautuva
- agenttikelpoinen
- Visual Prolog / kaaviot / JSON -yhteensopiva
Ja ennen kaikkea: ei reduktionistinen, vaan aidosti systeeminen.