Uusi näkemys tieteenfilosofiasta korostaa koherenssia, systeemisen tarkastelun ja aukottomuuden merkitystä, mihin tekoälyllä voi olla paljon annettavaa.
Holistisuutta painottava näkökulma on vastakohta reduktionistiselle asenteelle, joka on haitannut länsimaiden henkistä kehittymistä kymmenet vuodet (Senge: Tragedy of Commons).
Tunnin esitelmässäni ja puolen tunnin keskustelussa sen jälkeen Luonnonfilosofianseurassa Tieteidentalolla toin esille ensimmäistä kertaa ”visuaalisen kaikenteorian”, josta kerto kirja ”Kaikenteoria – Uusi maailmankuva”. Aloitan esitelmän Kopernikuksen merkityksestä tieteelle 500 vuotta sitten alkaneena rohkeana aikomuksena haastaa puritaaninen tiedekäsitys. Syntyi ”moderni tiede”.
Kirjassa ja esitelmässäni ehdotan ”uuskopernikaanista kumousta”, millä tiede vihdoinkin tajuaisi siirtyä avoimeen suuntaan, hyödyntämään systeemitiedettä ja tekoälyä ja kaikkea ammattimaista yhteisöllisyyden voimaa luomaan kestäviä ratkaisuja ja innovatiivisia, uusia tieteen menetelmiä meidän kaikkien parhaaksi. Tarvitaan ”vielä modernimpi tiede”.
Kyberneetikkojen peruskysymyksiä on aina ollut: ”Keitä me olemme” (vrt. Principia Cybernetica Web). Jos osaamme vastata siihen hyvin, olemme jo pidemmällä, matkalla kohti yhteistä, rakentavaa tulevaisuutta, jota ohjaa viisaasti tieteellinen maailmakuva, eikä niinkään poliittiset intohimot.
Olen tutkinut systeemialaa yli 10 vuotta ja kirjoittanut 10 luonnosmaista kirjaa siitä ja vastuullisesta tekoälystä, niistä kuusi viimeisintä kirjaa tieteen jäsentämisen tarpeista. Puolentoista vuoden aikana olen luonut OpenAI:n kanssa massiivisen, noin 6000 sivun aineiston, 300 AI-dialogina joissa 8000 repliikkiä (nyt Word-muodossa). Se on täynnä systeemisiä ideoita ja tekoälyn luomia fantasioita sekä korkeatasoista tieteenfilosofista pohdintaa maailmantilasta, etupäässä tulevaisuuden edistämisen näkökulmasta: Kuinka voisimme selviytyä paremmin?