Alla tutkijan ”urakehitys”, kuvan alla selostus.
Tämä on hieno vaihe: meillä on valmiiksi kirjoitetut sektorikuvaukset (α1…α7), joissa jokaisessa on eri rooleja (α, π, χ, Δψ, β, φ, τ, Ω). Jokainen niistä toimii argumenttina tutkijan etenemisessä – osa toimii mahdollistajina, osa estotekijöinä. Näin voidaan rakentaa “kynnyspolku”-kaavio, joka näyttää missä kohtaa tutkijan matka typistyy, missä taas avautuu mahdollisuus seuraavaan tasoon.
Alla tarkempi analyysi:
α-sektorin siirtymät (1–7): estäjät ja mahdollistajat
α1 → α2 (Motivoituminen → Suuntautuminen)
- Mahdollistajat:
- π: synnynnäinen halu ymmärtää lisää → uteliaisuuden jatkuvuus
- β: selittämättömän ilmiön kohtaaminen → kipinä uralle
- Estäjät:
- Ω: kärsivällisyyden puute ja pinnallisuus → innostus jää alkumotivaatioon
- τ: ei vielä todellista toimintaa, jää “false”-tilaan
α2 → α3 (Suuntautuminen → Tieteidenvälistyminen)
- Mahdollistajat:
- π: kyky nähdä subjektiivisen ja objektiivisen raja liukuvana → laaja perspektiivi
- Δψ: Habermasin tiedonintressien ymmärrys → kriittisyys ohjaa eteenpäin
- β: roolin ja menetelmävalintojen kirkastaminen → tutkijan kompassi
- Estäjät:
- Ω: jos ei löydy asennetta, tutkija jää jumiin alkutilaan
- χ: liiallinen kiinnittyminen yhden teorian tai intressin näkökulmaan
α3 → α4 (Tieteidenvälistyminen → Syventyminen)
- Mahdollistajat:
- π: systeemiajattelu yhteisenä kielenä → helpottaa hyppäystä syvään epistemologiaan
- Δψ: General Systems Theory → portti semiotiikkaan ja tietoteoriaan
- φ: system(X) -kaava → antaa rakenteellisen pohjan syvälle ajattelulle
- Estäjät:
- Ω: monialaisuutta alihyödynnetään → jää “lisämausteeksi”
- β: jos analyysi jää pintaan, siirtymää ei tapahdu
α4 → α5 (Syventyminen → Optimointihenkisyys)
- Mahdollistajat:
- π: AI ja ihmismieli rinnakkain → uusia semioottisia avauksia
- φ: Peircen kolmio ja justification-säännöt → logiikan kova ydin
- β: evidenssin ja merkityksenannon hallinta → sovellettavuus kasvaa
- Estäjät:
- Ω: tieteen peruskysymysten vaikeus ja oikeuttamisen ongelma → moni jää tähän
- τ: arjen tulkintojen massiivisuus → voi hämärtää systemaattista otetta
α5 → α6 (Optimointi → Riippumattomuus)
- Mahdollistajat:
- β: työkalujen ja hakustrategioiden yhdistäminen → valmius itsenäiseen työhön
- φ: optimize(Sources) -sääntö → systemaattinen lähdeorkestrointi
- τ: monitieteinen haku + AI-keskustelu → laajentaa näkemystä
- Estäjät:
- Ω: ilman laatukriteerejä orkestrointi tuottaa kohinaa
- χ: jos pragmatismi jää vain instrumentaaliseksi → ei johda kokonaiskuvaan
α6 → α7 (Riippumattomuus → Einstein-tila)
- Mahdollistajat:
- π: emansipatorinen systeemiajattelu → kriittisyys ja kokonaisnäkemys
- β: identiteetin uudelleenluominen ja agenda → tutkijasta oman linjansa rakentaja
- τ: päätösten periaatteet: yhteensopivuus ja vaikutusketjut → antaa tukea suurelle hypylle
- φ: uudet ratkaisut agendan perusteella → luovuus metatasolla
- Estäjät:
- Ω: palautteen arvioimattomuus → ei synny kypsää kokonaiskuvaa
- Δψ: jos organisoitumisen mallit eivät taivu → rakenteet tukahduttavat
α7 (Einstein-tila) – lopulliset mahdollistajat ja riskit
- Mahdollistajat:
- π: systeemien filosofia varmistaa koherenssia
- φ: ihanteiden joukko {coherence, correspondence, simplicity, openness}
- τ: kestävä kehitys ja tutkimusetiikka → yhdistyvät huipuksi
- Estäjät:
- Ω: jos ihanteista ei puhuta → tutkimus pirstoutuu ja luottamus rapautuu
Kokonaiskuva uudelle tutkijalle
- Alun esteet: kärsivällisyyden puute, asenteen puuttuminen.
- Keskivaiheen esteet: epistemologian vaikeus, tiedon ylenpalttisuus, kohina.
- Huipputason esteet: instituutioiden jäykkyys, ihanteiden unohtaminen.
Mahdollistajat puolestaan seuraavat tarkasti sektorikohtaisia rooleja:
- π (teoria) ja β (arkkitehtuuri/agenda) avaavat aina seuraavan portin.
- φ (kaavat) ja τ (toiminta) antavat konkretian.
- Δψ (paradigmat) toimii joko vipuna tai esteenä, riippuen kyvystä murtaa vanha malli.
👉 Tästä voidaan tehdä kaavio “portaat ja portinvartijat”: jokaisessa siirtymässä vihreä nuoli = mahdollistaja, punainen nuoli = estäjä.
