Kirjan esittely OpenAI:n standardimuodossa
Tämä yhteenveto on AI: n avustama luonnos kirjasta ”Uuskopernikaaninen kumous – Kaikenteoria”
Kirjan teemana on esittää tieteenharjoitukseen yhtenäinen arkkitehtuuri, jotta nimitys Kaikenteoria tulee perustelluksi kuvaamaan kaikkea tutkimusta. Tieteenalojen lähentäminen toisiinsa kirjan päätavoitteita, mitä tuetan tekoälyn avustamilla esitystavoilla. Muodostuva käsite tieteestä kuvaa systeemisesti ja yleisen systeemienteorian periaatteen mukaisesti käsitteen Metatiede, tieteenalojen yhdistäjänä. Systeeminen mallintamisen menetelmä johtaa nopeaan oppimismenetelmään sekä systeemiseen visualisointiin mallintamisen tekniikoilla.
Pääominaisuudet kirjasta kuvaamaan metasysteemin ideaa:
- Tarkoitus: tarjota inspiroiva, visuaalinen viitekehys helpottamaan tieteellisten linjausten ja tieteenalojen ymmärtämistä ja soveltamista korkeammalla tasolla mihin yliopistot pystyvät.
- Teoreettinen perusta: Yleinen systeemienteoria, kybernetiikka, semiotiikka, mallinnus
- Lukijakunta: Tutkijat, opiskelijat, IT:n ja tekoälyn ammattilaiset sekä ryhmätyötä tekevät.
- Soveltamistavat: Tieteiden arkkitehtuurin ymmärtäminen kannustaa muodostamaan holistista näkökulmaa yhteiskunnasta avaruuteen saakka.
- Mallit ja visuaaliset apuvälineet: Noin 150 systeemistä mallia ja vajaat 100 muuta kuvaa tuotettuna suoraan tietolähteistä, kuten OpenAi ja Wikipedia ovat merkittävä voimavara ja kyky lukijalle rikastuttamaan hänen käsitystään kompleksisesta yhteiskunnasta sekä luontosuhteestaan.
- Tekninen innovointimenetelmä on parasta tietoa siitä, kuinka laajasti ja monipuolisesti systeemiajattelu voi edistää innovaatioita riippumatta alasta, integroimaan kaikkea.
- Nopeat oppimistekniikat: Menetelmät monimutkaisten aiheiden nopeasti hallitsemiseksi.
- Crowdsourcing -sovellukset: Systeemisten ja visualisointimenetelmien hyödyntäminen kansainvälisessä tutkimustyössä.

Kirjan viisi pääosaa ja samalla tiedearkkitehtuurin runko ovat vapaamuotoisesti määriteltynä: kosminen äly, metafysiikan silta filosofian ekosysteeminä, mallintamisen tasanko, perustutkimuksen kenttä ja evoluution jana. Niistä jokainen sisältää neljä lukua, jotka muodostavat semioottisen kolmion. Nämä pääominaisuudet muodostavat ”jo” oman systeemisen mallinsa, mikä antaa mahdollisuuden lukijalle etsiä siitä itselleen sopivinta antia.
Tieteen arkkitehtuuri tässä kirjassa noudattaa kuvan metasysteemin mallia, joka kameleontin tavoin muuttaa väriään kohteen mukaan. Siitä syntyy ilmaisuvoimaa, entropiaa. Kirja ja kuvan systeemi joustavuudellaan tekevät itsestään universaalin koneen.