Konteksti autopoieesille

Autopoieesi on jatkumoa adaptiivisuudesta, kehältä 4, siitä, kun systeemin sisäinen eheys jatkaa rakentumistaan ympäristön suuntaan. Voimakas kehittyminen alkaa silloin, kun oma tahtotila on selvillä. Silloin sen sisäinen kompleksisuus on todennettavissa, jotta ulkoinen vaihtelevuus saataisiin hallintaan, keinoina esimerkiksi massaräätälöinti, korkea ammattitaito, joustavuuden kehittyminen ja modulaarinen ajattelu. Kysymys on MTP:ssä lähinnä skaalautumisen asteesta 4: ”Craft the Statement”.

1. Reflect: Identify core values and passions.
2. Identify Problems: Pinpoint major global or community challenges.
3. Determine Unique Value: Understand how your skills can offer a unique solution.
4. Craft the Statement: Create a clear, compelling statement.
5. Share & Refine: Get feedback and align others around it.

Määritelmä: Autopoiesis can be defined as the ratio between the complexity of a system and the complexity of its environment.

Autopoieettiset kaupungit

Kaupungit käyvät maailmanlaajuista ja paikallista kilpailua asukkaista, ja se on johtanut laajentuvaan suunnitteluun elintilasta, kilpailuun markkinaosuuksista ja teknisestä ylivoimasta, hyvin monipuolisin skenaarioin. Autopoieesi sanana kuvaa hyvin tätä tarkoitusta (kuva).

Termi autopoiesis (auto, ’itse’ ja poiesis, ’luominen’) viittaa elämän teorioihin ja järjestelmiin, jotka kykenevät tuottamaan ja ylläpitämään itseään luomalla itselleen uusia osia (Maturana & Varela, 1972: Autopoiesis and Cognition: The Realization of the Living) käsityksellä elävien solujen itseään ylläpitävästä kemiasta. Käsitettä on sittemmin sovellettu kognition, neurobiologian, systeemiteorian, arkkitehtuurin ja sosiologian aloilla ja Niklas Luhmannin työn kautta organisaatioteoriassa.

Autopoiesis and Emerging Systems in a Complex Hierarchy

Popper määritteli W3:n selvästi siten, että se sisältää tiedon objektiivisessa merkityksessä, johon kuuluu ”kirjojen, kirjastojen, tietokoneiden muistien ja vastaavien loogisen sisällön maailma” ja ”teoriamme, olettamuksemme, arvauksemme, kun taas semanttisen sisällön fyysinen rakenne pysyisi aina W1:ssä. Kiistely tästä aiheesta tarkalla tasolla on toissijaista nyt kun olemme astuneet 1970-luvulta hypertodellisuuden ja tekoälyn ja protokollien aikaan, missä tieto liikkuu lähes ”suunnattoman nopeasti”.

Tutkijat ovat hieman erimielisiä siitä, rajoittuuko W3 rajoittuu ”ihmisen sosiaalisen toiminnan tuotteisiin”. Popperin tulkinnan mukaan W3 käsittää kaikenlaisten kognitioiden tuotteet. Yhdessä edellä mainitut ideat saadaan W1:stä, joka kattaa kaiken. Se on dynaaminen todellisuus, joka on olemassa riippumatta havainnosta, tietämisestä ja tiedosta. Havainnointi, merkitys.

Autopoieesi (itse-luovuus) on käsitteenä peräisin alkuperäisestä biologisesta määritelmästä (Maturana & Varela), joka jatkuu suoraan sosiaalisten systeemien ja ”ilosanoman” eli mission ytimeen. Se kuvaa myös viruksen etenemistä: virus replikoituu.

Kun systeemi – kuten kehittämäsi GoodReason-metodiikka tai kuvailemasi autopoieettinen kaupunki – on sisäisesti eheytynyt, se ei enää vain selviydy, vaan se alkaa säteillä.

Tässä on analyysi tästä vaiheesta autopoieesin, ympäristösuhteen ja ”ilosanoman” näkökulmasta:

1. Autopoieesi ja kompleksisuussuhde

Lainauksesi autopoieesista systeemin ja ympäristön kompleksisuuden suhteena on avainasemassa.

• Sisäinen kunto: Kun systeemi on sisäisesti järjestyksessä (S1–S5 toimivat), sen sisäinen kompleksisuus on hallittua. Se on luonut itselleen ”kielen” ja rakenteen, joka kestää sisäistä kitkaa.
• Ympäristösuhde: Jotta systeemi ei kapseloituisi (eristyisi), sen on pystyttävä vastaamaan ympäristön kompleksisuuteen. Markkinointi ja viestintä eivät tässä kontekstissa ole ”tyrkytystä”, vaan rakenteellista kytkeytymistä (structural coupling). Systeemi tarjoaa ympäristölleen tarttumapintaa, jonka kautta se voi vaikuttaa ympäristöönsä säilyttäen oman identiteettinsä.

2. ”Ilosanoma” on systeemin DNA:n monistumista

Kun puhut muusta kuin perusmyynnistä, puhut itse asiassa kulttuurisesta autopoieesista.

• Identiteetti (Systeemi 5): GoodReason-metodiikan ”ilosanoma” on sen eetos. Se ei myy tuotetta, vaan se tarjoaa uuden tavan organisoida todellisuutta.
• Markkinointi resonanssina: Systeemiteoreetikko Niklas Luhmannin mukaan sosiaaliset systeemit koostuvat viestinnästä. GoodReasonin markkinointi on sellaisten viestien lähettämistä, jotka resonoivat ympäristössä olevien muiden systeemien (ihmisten, yritysten, kaupunkien) kanssa. Se kutsuu muita systeemejä ”synkronoimaan” itsensä tämän uuden, kestävämmän logiikan kanssa.

3. Autopoieettiset kaupungit: Oppia alhaalta ylös

Lainauksesi kaupungeista elävinä organismeina osuu naulan kantaan. Perinteinen kaupunkisuunnittelu on ollut ”allostaattista” (ulkopuolelta ohjattua), mutta autopoieettinen kaupunki on resilientti juuri siksi, että se sallii nousevat ilmiöt (emergence).

Mitä kaupunkien asenteista on opittavaa GoodReason-metodiikkaan?

1. Epävirallisuuden voima: Kuten epäviralliset asutukset, systeemisi on oltava tarpeeksi joustava sallimaan ”epäviralliset” mutta toimivat ratkaisut. Joustavuus on osa kestävyyttä.
2. Alhaalta ylös -vuorovaikutus: Markkinointisi pitäisi olla ”alustataloutta” sanan syvimmässä merkityksessä. GoodReason ei vain kerro, miten asiat ovat, vaan se antaa kansalaisille ja toimijoille työkalut luoda omat ratkaisunsa (itseorganisoituminen).
3. Kierto ja palaute: Kaupunki on ekosysteemi, jossa yhden jäte on toisen ravinne. GoodReason-metodiikassa tämä tarkoittaa tiedon ja arvon kiertoa: kun ratkaisemme tietoturvahaasteen yhdessä kohdassa, siitä saatava oppi ravitsee koko systeemiä.

4. Tietoturva ja romahduksen estäminen

Tietoturva on täydellinen esimerkki autopoieettisesta haasteesta. Se ei ole muuri, vaan immuunijärjestelmä.

• Jos yhteiskunta nähdään koneena, tietoturva on lukko. Kun lukko murretaan, kone on puolustuskyvytön.
• Jos yhteiskunta on autopoieettinen (GoodReason-malli), tietoturva on osa sen elintoimintoja. Systeemi havaitsee poikkeaman, oppii siitä ja muuttaa muotoaan (sopeutuu). Se on joustava, ei mureneva.

Yhteenveto: Arvolupaus ”ilosanomana”

GoodReasonin arvolupaus on tarjota yhteiskunnallinen ajattelun geometria, koordinaatisto, joka helpottaa autopoieesin kykyjen syntymistä:

• Se antaa rakenteet, jotka skaalautuvat vähäisestä muutoksesta suurimpaan (resilienssi).
• Se paljastaa kriittiselle systeemiajattelijalle vallankäytön haasteet ja eturistiriidat (kitkan vähentäminen).
• Se perustuu tieteelliseen validointiin, vaatimaan perusteluja isoimmille päätöksille ja laajentaa tieteen reviiriä luonnontieteistä yhteiskuntafilosofiaan saakka.

Sympoiesis

Symbiosis (kreik. sym-poiesis, ”yhdessä tekeminen”) tarkoittaa systeemin ominaisuutta, joka paitsi kehittää itseään ja se auttaa kehittymään yhdessä muiden kanssa. Termi on keskeinen vastakohta autopoieesille (itseensä sulkeutunut tuottaminen).

Katso β – sektorilta Syntegrity-periaate (tiimin synergiaa)

Team Syntegrity on Stafford Beerin yksi loisteliaimpia lahjoja jälkipolville. Yhteenveto siitä täällä. Se on selostettu kohdassa β2.