Sisäinen kompleksisuus hallittu, ulkoinen vaihtelevuus hallittu (massaräätälöinti, korkea ammattitaito, joustavuus, modulaarisuus).

Autopoiesis can be defined as the ratio between the complexity of a system and the complexity of its environment.

Autopoieettiset kaupungit

Termi autopoiesis (auto, ’itse’ ja poiesis, ’luominen’) viittaa elämän teorioihin ja järjestelmiin, jotka kykenevät tuottamaan ja ylläpitämään itseään luomalla itselleen uusia osia (Maturana & Varela, 1972: Autopoiesis and Cognition: The Realization of the Living) käsityksellä elävien solujen itseään ylläpitävästä kemiasta. Käsitettä on sittemmin sovellettu kognition, neurobiologian, systeemiteorian, arkkitehtuurin ja sosiologian aloilla ja Niklas Luhmannin työn kautta organisaatioteoriassa.

Autopoiesis and Emerging Systems in a Complex Hierarchy

Popper määritteli W3:n selvästi siten, että se sisältää tiedon objektiivisessa merkityksessä, johon kuuluu ”kirjojen, kirjastojen, tietokoneiden muistien ja vastaavien loogisen sisällön maailma” ja ”teoriamme, olettamuksemme, arvauksemme, kun taas semanttisen sisällön fyysinen rakenne pysyisi aina W1:ssä. Kiistely tästä aiheesta tarkalla tasolla on toissijaista nyt kun olemme astuneet 1970-luvulta hypertodellisuuden ja tekoälyn ja protokollien aikaan, missä tieto liikkuu lähes ”suunnattoman nopeasti”.

Tutkijat ovat hieman erimielisiä siitä, rajoittuuko W3 rajoittuu ”ihmisen sosiaalisen toiminnan tuotteisiin”. Popperin tulkinnan mukaan W3 käsittää kaikenlaisten kognitioiden tuotteet. Yhdessä edellä mainitut ideat saadaan W1:stä, joka kattaa kaiken. Se on dynaaminen todellisuus, joka on olemassa riippumatta havainnosta, tietämisestä ja tiedosta. Havainnointi, merkitys

Tiimillä on synergiaa ΔΨ5 –> β – sektorille!

Team Syntegrity on Stafford Beerin yksi loisteliaimpia lahjoja jälkipolville. Yhteenveto siitä täällä. Se on selostettu kohdassa β2.

Autopoiesis and the autopoietic (biological) theory of organizational knowledge are not yet well known in the knowledge management discipline. Thus, we begin by reviewing the basic concepts. Defined in one sentence, autopoiesis is the emergent condition achieved by a system of bounded (i.e., self-identifying), self-regulating set of dynamic processes able to maintain its existence as an autonomous entity in the face of environmental perturbations; i.e., that which qualifies a complex dynamic entity as ”living”. Varela et al. (1974) listed six criteria (summarized here), which together they considered to be necessary and sufficient for a system or complex entity to be considered to be autopoietic or living: 1) • Self-identifiably bounded (demarcated from the environment by membranes, or the entity’s components are identifiably tagged) etc jne…

POPPER:

Popperin (1972) merkittävä oivallus on ontologinen viitekehys, joka jakaa olemassaolon kolmeen ontologiseen alueeseen eli ”maailmaan”, World, joiden mukaan tiedon alkuperä, luonne ja kasvu voidaan ymmärtää (ks. Popper 1994, Niiniluoto 1999; Hall 2005):

• World 1 (”W1”) on dynaaminen fyysinen todellisuus ja kaikki siinä.
• World 2 (”W2”) on biologisen käyttäytymisen, mielen tilojen ja prosessien, dispositionaalisen ja hiljaisen tiedon alue. Popperin keskustelujen perusteella kolmesta maailmasta ja niiden keskinäisistä suhteista ymmärrämme, että W2 kattaisi yksittäisten kokonaisuuksien aktiiviset kognitioprosessit ja tulokset. Kognitio tuottaa biologista eli ”dispositionaalista” tietoa. W2 kattaa laajasti kaikenlaisten kyberneettisesti itsemääriteltyjen ja itsesäädeltyjen dynaamisten prosessien ilmentymät (Maturana 1970; Maturana & Varela 1980; Lyon 2004). Toisin sanoen W2 sisältää kognitiivisten prosessien ja niiden tulosten semanttisen merkityksen, kun taas prosesseihin osallistuvan aineen fyysinen dynamiikka pysyy aina W1:ssä.
• World 3 (”W3”) on pysyvästi kodifioidun tai kielellisesti ilmaistun tiedon alue, jossa koodattu sisältö voi olla olemassa objektiivisesti, riippumatta tietävästä entiteetistä.