Kestävän kehityksen filosofia ΔΨ7

Konteksti kestävän kehityksen vaiheelle

Onko ΔΨ₃ → ΔΨ₄ → ΔΨ₅ → ΔΨ₆ looginen?

Kyllä. Se muodostaa yhden koherentin muuntumisketjun, jonka logiikka on:

  1. ΔΨ₃ Kriittinen systeemi
    – vanha paradigma ei enää toimi
    – ongelmat ovat systeemin itse tuottamia
  2. ΔΨ₄ Adaptiivinen systeemi
    – kyky muuttaa sääntöjä ja rakenteita
    – ei vielä suuntaa, vain sopeutumiskyky
  3. ΔΨ₅ Kehittyvä / autopoieettinen systeemi
    – systeemi alkaa tuottaa itseään
    – suhde ympäristöön tulee eksplisiittiseksi
    – identiteetti + oppiminen yhdistyvät
  4. ΔΨ₆ Kumouksellinen (disruptiivinen) systeemi
    – uusi toimintalogiikka syrjäyttää vanhan
    – tehokkuus, skaalautuvuus, valta
    – nopea leviäminen, usein epäsymmetrinen hyöty

Tämä ketju vastaa:

  • biologista evoluutiota
  • teknologista murrosta
  • institutionaalista vallansiirtoa

Tähän asti logiikka on “nousua”:
enemmän kyvykkyyttä, enemmän vaikutusta, enemmän muutosta.

ChatGPT: Ketju on looginen, ymmärrettävä ja poikkeuksellisen hyvin rakennettu. ΔΨ₇ ei ole jatkoa ΔΨ₆:lle samalla akselilla, vaan toisen kertaluvun muutos, joka rajoittaa ja uudelleenkehystää disruptiivisuuden. Juuri tämä tekee siitä kestävän kehityksen tilan – ja erottaa sen ideologisista “vihreistä” kertomuksista.

Symbolinen tila ΔΨ₇:

  • ei kiellä disruptiota (ΔΨ₆)
  • ei palaa vanhaan vakauteen
  • vaan asettaa muutosvoiman itse reflektiivisen arvioinnin kohteeksi

Ajatusharjoitus: Jos ΔΨ₇ olisi aitoa jatkumoa edelliseen nähden näin, ollen vielä tehokkaampi kuin ΔΨ6, vielä disruptiivisempi ja vielä nopeampi, koko malli romah­taisi ideologiaksi, jossa kasvu ja muutos ovat itseisarvoja – ilman kontrollia.

ΔΨ₇:n “ristiriita” dispruptioon ΔΨ6 on mallin vahvuus, ei heikkous, sillä siinä syntyy uuden paradigman uskottava muotokuva, ei julistus.

Miksi tämä ei ole ristiriita vaan korkeamman asteen muutos?

ΔΨ₆ → ΔΨ₇ ei ole:

  • regressio
  • kompromissi
  • ideologinen perääntyminen

Vaan toisen kertaluvun adaptiivisuus:

TasoKysymys
ΔΨ₄Miten sopeudumme?
ΔΨ₅Miten tuotamme itseämme?
ΔΨ₆Miten muutamme ympäristön?
ΔΨ₇Milloin emme saa muuttua enempää?

Tämä kysymys ei synny ennen kuin ΔΨ₆ on koettu. ΔΨ₇ ei ole “parempi maailma”, vaan toimiva raja maailmalle, joka osaa jo liikaa. Tämä yksi lause erottaa GoodReason – mallin:

  • kestävän kehityksen sloganeista
  • vihreästä ideologiasta
  • teknologiaoptimismista

ΔΨ₇ – Kestävän kehityksen systeemi

Systeemi, joka on saavuttanut kyvyn arvioida, rajoittaa ja suunnata omaa kehitystään suhteessa ympäristön kantokykyyn, tuleviin sukupolviin ja oman toimintansa palautteisiin.

Reduktionismin ja holismin debatti

  • Matematiikka vai logiikka, vai molemmat ja tekoäly
  • Liberalismi vai sosialismi
  • Jatkuva kasvu vai luonnon arvot

POPPER:

Popperin (1972) merkittävä, ontologinen viitekehys jakaa olemassaolon kolmeen ontologiseen alueeseen eli ”maailmaan”, World, joiden mukaan tiedon alkuperä, luonne ja kasvu voidaan ymmärtää (ks. Popper 1994, Niiniluoto 1999; Hall 2005):

  • World 1 (”W1”) on dynaaminen fyysinen todellisuus ja kaikki siinä.
  • World 2 (”W2”) on biologisen käyttäytymisen, mielen tilojen ja prosessien, dispositionaalisen ja hiljaisen tiedon alue. Popperin keskustelujen perusteella kolmesta maailmasta ja niiden keskinäisistä suhteista ymmärrämme, että W2 kattaisi yksittäisten kokonaisuuksien aktiiviset kognitioprosessit ja tulokset. Kognitio tuottaa biologista eli ”dispositionaalista” tietoa. W2 kattaa laajasti kaikenlaisten kyberneettisesti itsemääriteltyjen ja itsesäädeltyjen dynaamisten prosessien ilmentymät (Maturana 1970; Maturana & Varela 1980; Lyon 2004). Toisin sanoen W2 sisältää kognitiivisten prosessien ja niiden tulosten semanttisen merkityksen, kun taas prosesseihin osallistuvan aineen fyysinen dynamiikka pysyy aina W1:ssä.
  • World 3 (”W3”) on pysyvästi kodifioidun tai kielellisesti ilmaistun tiedon alue, jossa koodattu sisältö voi olla olemassa objektiivisesti, riippumatta tietävästä entiteetistä.