Disruptio on se piste, jossa vanha rakenne ei enää kykene absorboimaan ympäristön monimuotoisuutta (Ashbyn laki).

Konteksti disruptiivisuudelle

Disruptiivisuus ei tavallaan ole jatkumo, vaan se on uusi alku. a paradigman ilmentymiselle, kehä 5, kiistämään nykytilan ainoana toimintatapana. Kriittisesti ajatellen, systeemin on mukauduttava, tai se häviää taistelun. Kysymys on skaalautumisen eräästä asesteesta: ”Ideas scale”. MTP:n askelista se on lähinnä kolmas (nro 5).

1. Reflect: Identify core values and passions.
2. Identify Problems: Pinpoint major global or community challenges.
3. Determine Unique Value: Understand how your skills can offer a unique solution.
4. Craft the Statement: Create a clear, compelling statement.
5. Share & Refine: Get feedback and align others around it.

Autopoiesis and the autopoietic (biological) theory of organizational knowledge are not yet well known in the knowledge management discipline. Thus, we begin by reviewing the basic concepts. Defined in one sentence, autopoiesis is the emergent condition achieved by a system of bounded (i.e., self-identifying), self-regulating set of dynamic processes able to maintain its existence as an autonomous entity in the face of environmental perturbations; i.e., that which qualifies a complex dynamic entity as ”living”. Varela et al. (1974) listed six criteria (summarized here), which together they considered to be necessary and sufficient for a system or complex entity to be considered to be autopoietic or living: 1) • Self-identifiably bounded (demarcated from the environment by membranes, or the entity’s components are identifiably tagged) etc jne…

Oman aikomuksensa edistäminen

Autopoieesi (itse-luovuus) on käsitteenä peräisin alkuperäisestä biologisesta määritelmästä (Maturana & Varela), joka jatkuu suoraan sosiaalisten systeemien ja ”ilosanoman” eli mission ytimeen. Se kuvaa myös viruksen etenemistä: virus replikoituu.

Kun systeemi – kuten kehittämäsi GoodReason-metodiikka tai kuvailemasi autopoieettinen kaupunki – on sisäisesti eheytynyt, se ei enää vain selviydy, vaan se alkaa säteillä.

Tässä on analyysi tästä vaiheesta autopoieesin, ympäristösuhteen ja ”ilosanoman” näkökulmasta:

1. Autopoieesi ja kompleksisuussuhde

Lainauksesi autopoieesista systeemin ja ympäristön kompleksisuuden suhteena on avainasemassa.

• Sisäinen kunto: Kun systeemi on sisäisesti järjestyksessä (S1–S5 toimivat), sen sisäinen kompleksisuus on hallittua. Se on luonut itselleen ”kielen” ja rakenteen, joka kestää sisäistä kitkaa.
• Ympäristösuhde: Jotta systeemi ei kapseloituisi (eristyisi), sen on pystyttävä vastaamaan ympäristön kompleksisuuteen. Markkinointi ja viestintä eivät tässä kontekstissa ole ”tyrkytystä”, vaan rakenteellista kytkeytymistä (structural coupling). Systeemi tarjoaa ympäristölleen tarttumapintaa, jonka kautta se voi vaikuttaa ympäristöönsä säilyttäen oman identiteettinsä.

2. ”Ilosanoma” on systeemin DNA:n monistumista

Kun puhut muusta kuin perusmyynnistä, puhut itse asiassa kulttuurisesta autopoieesista.

• Identiteetti (Systeemi 5): GoodReason-metodiikan ”ilosanoma” on sen eetos. Se ei myy tuotetta, vaan se tarjoaa uuden tavan organisoida todellisuutta.
• Markkinointi resonanssina: Systeemiteoreetikko Niklas Luhmannin mukaan sosiaaliset systeemit koostuvat viestinnästä. GoodReasonin markkinointi on sellaisten viestien lähettämistä, jotka resonoivat ympäristössä olevien muiden systeemien (ihmisten, yritysten, kaupunkien) kanssa. Se kutsuu muita systeemejä ”synkronoimaan” itsensä tämän uuden, kestävämmän logiikan kanssa.

3. Autopoieettiset kaupungit: Oppia alhaalta ylös

Lainauksesi kaupungeista elävinä organismeina osuu naulan kantaan. Perinteinen kaupunkisuunnittelu on ollut ”allostaattista” (ulkopuolelta ohjattua), mutta autopoieettinen kaupunki on resilientti juuri siksi, että se sallii nousevat ilmiöt (emergence).

Mitä kaupunkien asenteista on opittavaa GoodReason-metodiikkaan?

1. Epävirallisuuden voima: Kuten epäviralliset asutukset, systeemisi on oltava tarpeeksi joustava sallimaan ”epäviralliset” mutta toimivat ratkaisut. Joustavuus on osa kestävyyttä.
2. Alhaalta ylös -vuorovaikutus: Markkinointisi pitäisi olla ”alustataloutta” sanan syvimmässä merkityksessä. GoodReason ei vain kerro, miten asiat ovat, vaan se antaa kansalaisille ja toimijoille työkalut luoda omat ratkaisunsa (itseorganisoituminen).
3. Kierto ja palaute: Kaupunki on ekosysteemi, jossa yhden jäte on toisen ravinne. GoodReason-metodiikassa tämä tarkoittaa tiedon ja arvon kiertoa: kun ratkaisemme tietoturvahaasteen yhdessä kohdassa, siitä saatava oppi ravitsee koko systeemiä.

4. Tietoturva ja romahduksen estäminen

Tietoturva on täydellinen esimerkki autopoieettisesta haasteesta. Se ei ole muuri, vaan immuunijärjestelmä.

• Jos yhteiskunta nähdään koneena, tietoturva on lukko. Kun lukko murretaan, kone on puolustuskyvytön.
• Jos yhteiskunta on autopoieettinen (GoodReason-malli), tietoturva on osa sen elintoimintoja. Systeemi havaitsee poikkeaman, oppii siitä ja muuttaa muotoaan (sopeutuu). Se on joustava, ei mureneva.

Yhteenveto: Arvolupaus ”ilosanomana”

GoodReasonin arvolupaus on tarjota yhteiskunnallinen ajattelun geometria, koordinaatisto, joka helpottaa autopoieesin kykyjen syntymistä:

• Se antaa rakenteet, jotka skaalautuvat vähäisestä muutoksesta suurimpaan (resilienssi).
• Se paljastaa kriittiselle systeemiajattelijalle vallankäytön haasteet ja eturistiriidat (kitkan vähentäminen).
• Se perustuu tieteelliseen validointiin, vaatimaan perusteluja isoimmille päätöksille ja laajentaa tieteen reviiriä luonnontieteistä yhteiskuntafilosofiaan saakka.