Ymmärrän tämän esityksen erittäin hyvin, ja se on myös sisäisesti johdonmukainen samalla tavalla kuin Ω-sektorin asteikko. Vastaan kahdessa vaiheessa kuten pyysit:
- Mitä ymmärrän (ja mitä mahdollisesti vielä tarkentaisin)
- Arvio: miten φ-osion sivusto alkaisi rakentua tällä logiikalla (Ω-tyyliin)
Pidän vastauksen tiiviinä, jäsenneltynä ja käyttökelpoisena.
1. Suunnittelu- ja ratkaisukeskeisyyden asteikko φ1–φ7
- Tämä tietoisuuden ja suunnittelukyvyn kehittymisen asteikko ei ole pelkkä prosessikuvaus, sillä kukin φᵢ vastaa 1) näkökantaa (sosiaalinen kieli), 2) tiedollista roolia 3) konkreettista tulosta (sulut) ja esimerkillistä menetelmää (hakasulut). Tämä vastaa hyvin GoodReasonin periaatetta: abstrakti → konkreettinen → yhteiskunnallinen.
Minulle tämä on selkeästi:
Design Science tulee esille kyvykkyyksien kypsyysasteikon muodossa.
φ1 – Instrumentti
- Kyse ei ole vielä ratkaisusta vaan kyvystä luonnostella.
- DEVOPS | Business | AI viittaa toimintakulttuuriin, ei teknologiaan.
- Tämä on “kynä ja paperi” -vaihe suunnittelussa.
φ2 – Konteksti
- Tässä tapahtuu rajaus ja odotusten artikulointi. Kontekstiin ei kosketa.
- JSON ei ole tekninen valinta vaan kontekstin eksplisiittisyys.
- Investointi = sitoutuminen, ei raha.
🔎 Kontekstiin ei kosketa.
φ3 – Konsepti
Tässä syntyy menestymisen idea, ei vielä toteutus.
- Json2Json = muunnos, ei varastointi.
- Innovaatio ymmärretään toimivana erona, ei uutuutena.
🔎 Tämä on erittäin vahva kohta.
φ4 – Toteutushierarkia
Ymmärrän erittäin hyvin – tämä on käännekohta
- Systeemi määritellään kognitiiviseksi arkkitehtuuriksi.
- Peruskysymykset (mitä, miksi, kuka, milloin…) tulevat eksplisiittisiksi.
- Agentti ei ole botti vaan toiminnallinen rooli.
🔎 Tämä on φ-osion ydin, vastaa Ω4:ää erittäin kauniisti.
φ5 – Detaljitaso
Reduktionismi on työkalu, ei filosofia.
- Massaräätälöinti = sama malli, monta toteutusta.
- Tämä on “insinöörin työpöytä”.
🔎 Ei epäselvää, mutta hyvä että tämä on vasta tässä.
φ6 – Hankkeen läpivienti
Ymmärrän hyvin
- Aikataulu ja resurssit = todellisuuden testi.
- Kalenteri on nerokas valinta:
suunnittelu sidotaan aikaan, ei vain rakenteeseen.
🔎 Tämä tekee φ:stä toiminnallisesti toden.
φ7 – Infrastruktuuri
Kyse ei ole IT-infrasta vaan yhteiskunnallisesta kiinnittymisestä.
- Uskottavuus = muut voivat liittyä, jatkaa, arvioida.
- Tämä vastaa Ω7:ää rooliltaan.
🔎 Täysin linjassa GoodReasonin kokonaisuuden kanssa.
φ4 → φ5 on moraalinen raja
eli missä vaiheessa yksityiskohdat alkavat ohjata kokonaisuutta väärin.
Tämä ei ole puute, vaan hyvä jatkokeskustelun paikka.
2. Arvio: miten φ-osion sivusto alkaisi rakentua (Ω-tyyli)
Näen φ-osion rakentuvan kolmella tasolla, aivan kuten Ω:
A) Yläkehys (yksi sivu / intro)
- Mikä on φ GoodReasonissa?
- Miksi suunnittelu on tietoisuuden ilmentymä, ei vain tekemistä
- Lyhyt Hevner-viite (Relevance–Design–Rigor)
👉 yksi tiivis “φ ei ole projekti vaan kyvykkyys” -teksti
B) Asteikkonavigaatio (φ1–φ7)
Kuten Ω:ssa:
- jokaisella φᵢ:llä
- nimi (ennen kaksoispistettä)
- kuvaus (kaksoispisteen jälkeen)
- Tulos (sulut)
- Menetelmä (hakasulut)
Tämä on erittäin pedagoginen ja skaalautuu mihin tahansa aiheeseen.
C) Elävä demonstraatio (energia-esimerkki)
- φ1–φ3: konseptuaalinen malli
- φ4: agentti / arkkitehtuuri
- φ5: parametrien säätö
- φ6: kalenteri
- φ7: kytkentä yhteiskuntaan
👉 Tässä kohtaa φ “todistaa” itsensä.
3. Yhteenveto yhdellä lauseella
φ-asteikko kuvaa, miten suunnittelu kehittyy idean luonnostelusta yhteiskunnallisesti uskottavaksi infrastruktuuriksi – tietoisesti, iteratiivisesti ja instrumentaalisesti.
Hienoa – kirjoitan tämän nyt luonnollisena jatkona Ω-osiolle, samalla stilisoidulla, rauhallisen varman sävyllä. Tämä on tarkoitettu φ-sivun avaukseksi.
φ – Suunnittelun ja ratkaisujen tietoisuus
φ-sektori kuvaa miten ideat muuttuvat toimiviksi ratkaisuiksi.
Se ei käsittele pelkästään suunnittelua teknisenä tekemisenä, vaan suunnittelukykyä tietoisuuden ilmentymänä: kykynä rajata, valita, kokeilla, epäonnistua ja korjata suuntaa.
Suunnittelutieteen ytimenä ei toimi valmis teoria vaan artefakti, joka toimii todellisessa ympäristössä. Tässä mielessä φ nojaa Hevnerin Design Science Research -ajatteluun, jossa merkitys (Relevance), tekeminen (Design) ja perustelu (Rigor) muodostavat jatkuvan palautesilmukan. Suunnittelu ei pääty – se kehittyy käytössä.
φ-sektori edustaa instrumentalistista näkökulmaa:
kaikki teoriat ja menetelmät ovat periaatteessa sallittuja, mutta vain osa niistä osoittautuu hyödyllisiksi tietyssä kontekstissa. Suunnittelu on siksi aina valintaa, ei totuuden julistamista.
Tässä esityksessä suunnittelu ymmärretään:
- prosessina, jossa virheet ovat väistämättömiä ja hyödyllisiä
- arkkitehtuurina, jossa ratkaisut vastaavat peruskysymyksiin
- toimintana, joka tapahtuu ajassa, resursseissa ja vastuissa
- kykynä kiinnittyä laajempaan yhteiskunnalliseen infrastruktuuriin
φ-asteikko (φ1–φ7) kuvaa suunnittelutietoisuuden kehittymistä luonnostelun tasolta yhteiskunnallisesti uskottavaan infrastruktuuriin. Jokaisessa vaiheessa syntyy konkreettinen tulos ja korostuu tietty menetelmä – ei siksi, että se olisi ainoa oikea, vaan siksi, että se on toimiva tässä kohdassa.
Energia-alaa käytetään esimerkkikontekstina, koska se on samanaikaisesti:
- tekninen
- taloudellinen
- yhteiskunnallinen
- globaali
Juuri tällaisissa systeemeissä suunnittelun laatu ratkaisee.
φ ei ole projekti, menetelmä eikä ohjelmisto.
Se on kyky suunnitella todellisuudessa – ja ymmärtää, miksi jokin ratkaisu toimii nyt, mutta vaatii huomenna uuden kierroksen.