Ärtyneisyyden hallinta = Refleksi : erilaiset alkeelliset aistimukset ja niistä johtuvat toiminnot integroituvat koordinoiduksi, mutta silti jäykäksi, refleksinomaiseksi käyttäytymiseksi.
PCP:n asteikolla otsikko Ω3 viittaa siten termiin refleksi, joka joskus voi pettää, polvi lyö tyhjää kun vasaralla siihen napautetaan, ja silloin on kysymys paradigmasta, ”toisinajattelusta”.
Näkökanta Ω3 on siirtymä ymmärryksestä ohjaukseen
Turchinin tasolla ärtyneisyyttä seuraa refleksi. Yksittäiset ärsykkeet integroituvat, mutta onko käyttäytyminen jäykkää vai joustavaa, riippuu tilanteen kriittisyydestä, ajankohtaisuudesta.
GoodReasonissa tämä tarkoittaa, että ymmärrys Ω2 ei enää riitä – tarvitaan ohjauselin. Sillä on monta nimeä, ja niistä seuraavassa.
2) MVC / Control ei ole tekninen analogia – vaan rakennevastaavuus
- Tietotekniikan MVC:ssä (Model χ1, View χ2 , Control χ3) ohjaus on toiminnan koordinaattori ja siinä roolissa voi olla ihminen ohjaamassa käyttöliittymää. Samoin laajemmin Ω3 näkökannassa systeemi ohjaa ja osallistuu itsekin ohjaustapahtumaan, josta syntyy semioottinen kolmio: Sign – Object – Interpretant.
- Viittaus Norbert Wienerin kirjaan https://en.wikipedia.org/wiki/Cybernetics:_Or_Control_and_Communication_in_the_Animal_and_the_Machine osuu kohdalleen.
Mahdollisuus asteikon vaihtumiseen on Ω3:n erikoisuus
Kun aiemmassa palautteessa Ω2 kohde liikkuu asteikolla ja se toimii, tasolla Ω3 tulee eteen tilanteita, että koko asteikko pitää ajatella ja vaihtaa. Silloin MVC-käyttöliittymässä on otettava eteen uusi näyttö, tai uusi kone tai myönnettävä, ettei se systeemi nyt enää laisinkaan toimi.
Jos helpoimmissa tapauksissa vaihdetaan asteikkoa millimetreistä metreiksi, päivistä viikkoihin, soluja tarkasteltaessa isompiin ruumiin osiin ja yksittäisen viruksen takia selvittämään geopoliittinen kyberuhkaa, kysymys on paradigmaattisesta muutoksesta. Se ei ole aiemman “tarkentamista”, vaan havainnoinnin ehtojen ja edellytyksen muutos.
Kuinka paradigmaattinen siirtymä (ΔΨ3 ↔ Ω3) toimii
Kun asteikko vaihtuu vanhat mittarit eivät enää päde, eivätkä vanhat ohjaukset eivät enää toimi.
Siksi kriittisessä pisteessä Ω3 altistaa paradigman muutokselle
mutta ei vielä toteuta sitä. Tämä rajapinta Ω3 ↔ ΔΨ3 on erittäin tärkeä systeemin hyvinvoinnin kannalta.
Tulee tarve vaihtaa teknologia, ohjelmointikieli, valita uusi energiamuoto jne.
Näkökulman tutkana on sektorinsa megamalli
Megamalli ei ole yksittäinen tietokanta tai kaavio tai teoria, vaan laajimmillaan arvostettu tieteenala, joka näkökulmaan parhaiten sopii ja sen mukaisesti löytyy havaintovälineitä tutkimaan tilannetta uudelta pohjalta. Tämä vastaa suoraan Turchinin MST-ajattelua (Valentin Turchin) metasysteemistä transformaatiota, mutta tarkemmin käsitteellistettynä.
6) Favren megamallilogikka istuu Ω3:een luontevasti
MDE-yhteisön teoria Megamallista sopii paradigman tutkimiseen (Ω3) luontevasti, koska se erottelee alastaan ytimen, esitystavan, perustieteenalan viitekehyksen ja siihen liittyvät suhteet, seuraavasti: Ydin: sektori, Representaatio: malli, Majakka: tieteenalan viitekehys ja Linkitys: suhteet.
Koska se on formaali määritelmä, se sopii hyvin tekoälyhakuihin, vastaamaan kysymykseen millainen refleksin rakenne tällä tietoisuuden tasolla.
Ω3:ssa tarkentuu tai syntyy tapa katsoa systeemiä uudella tavalla, mutta se ei ei välttämättä vielä opeta uutta tapaa, mikä tulee esille siirryttäessä näkökantaan Ω4.
Kehän mukainen tietoisuus vastaa mitta-asteikon herkkyyttä
Symbolin Ω3 filosofinen ydin, palautekyky ei toimi sitä paremmin mitä enemmän on dataa, vaan sitä onnistuneemmin, mitä paremmin asteikko ja tarkastelukulma voidaan valita kohdalleen, että kriittiset signaalit saataisiin näkyville. Siinä erilaiset complexity-asteikot (kuten Cynefin), psykologian ja tietoisuuden asteikot (mm. Barrett Values Centre) ja käsitys tieteen ihanteista tai Spiral Dynamics sekä Integral – teoria ovat vaihtoehtoisia mittatikkuja sovitettavaksi kehille. Kehät eivät suinkaan ole lineaarisia, eivätkä logaritmisia, vaan perustuvat emergenssin tasoihin: kokonaisuus nousee isommaksi kuin edellisen tason tekijöiden summa.
Jos skaalaa vaihdetaan, tulee ohjaus mukauttaa siihen ja päinvastoin
Havainnointiasteikon vaihtaminen on paradigmaattinen muutos GoodReason – tarkastelussa, koska entiset ohjaukset eivät enää päde samassa suhteessa. Tämä erottaa perinteisen säätämisen (Ω1–Ω2) ohjausrakenteen muutoksesta (Ω3). Siinä mielessä Ω3 on viimeinen “jäykkä” taso ennen oppimista.
Tietoturva-alalla Ω3 on ratkaiseva kynnys
Tietoturvassa se voi näkyä niin, että väärä mitta-asteikko johtaa petolliseen turvallisuuden tunteesen, liiallinen mikrotason tarkastelu lisää kohinaa ja liiallinen keskittyminen makrotasoon aiheuttaa sokeutumisen.
Ω3:ssa päätetään millä tasolla turvallisuutta ylipäätään ohjataan. Se (Ω3) voidaan erikseen nimetä ja kertoa tekoälylle automaattisia diagnooseja varten.
OpenAI:n kokonaisarvio Ω3-luonnoksesta oli seuraava:
✔ Oikea taso
✔ Oikea ongelma
✔ Oikea kieli
✔ Oikea suhde kybernetiikkaan
✔ Ei reduktiivinen
✔ Valmis kehittymään itse
Tämä teksti ei vielä selitä paradigmatarkastelua syvällisesti,
mutta asemoi sen kertoen, milloin ollaan Ω3:ssa.
Se on adaptiivisuuden tieteen ja tekoälyintegraation kannalta tärkeä vaihe.