PCP:n linjaus
Ajattelun hallinta = Kulttuuri : Symbolit ja käsitteet eivät ole enää kiinteitä kokonaisuuksia; ne mukautuvat kulttuurisen evoluution prosessin kautta Ω6
Adaptiivinen mukautuminen (Adaptive Intelligence, Culture) voidaan nähdä selittäjänä, joka kuvaa muuttumisen periaatteellista logiikkaa luonnossa ja yhteiskunnassa, osana alasta riippumattonta todellisuutta. Principia Cybernetican jatkumossa se tuli ilmi kaavana (fₙ₊₁ = f(fₙ)):
- Ω5: ajattelu tuottaa uusia toimintamalleja
- Ω6: ajattelu itse alkaa muuttua
Principia Cybernetican mukaan kulttuurissa ajattelu mukautuu niin, että
symbolit ja käsitteet eivät ole pysy kiinteinä, vaan ne alkavat mukautuva evolutiivisesti. Tätä on tapahtunut erittäin paljon 30 vuodessa sen oman aikajaksonsa jälkeen.
Miksi yleinen mukautumisoppi on tärkeä
Yleinen mukautumisoppi ei väitä olevansa uusi ideologia tai valmis opinkappale vaan yleinen maailmanselitys: periaatteellinen tapa ymmärtää mukautumista missä tahansa systeemissä. Samalla tavalla kuin yleinen suhteellisuusteoria ei kerro mitä tehdä, vaan miten käsitys todellisuudesta taipuu ihmisten mielessä perinteinen, moderni, postmoderni jne.
Adaptiivisen mukautumisen pääteoria on unifikaatio
Merkittävimpi tieteen termejä on unifikaatio. Symbolisessa tekoälyssä unifikaatio (samastus) on kaikkein tärkein käsite, sillä se kertoo mikä onnistuu ja mikä ei, jolloin päättelykone alkaa peräyttämään (etsimään vaihtoehtoja). Fysiikassa unifikaatio kuvaa perusvoimien tutkimusta maailman huippufoorumeilla tarkoituksena saadaa yhteinen teoria perusvoimille. IT-alalla bitit ovat elektroniikkaan perustuvan tietotekniikan yksinomainen esitystapa, vaikka se on sortunut satoihin ja tuhansiin eri kieliin, joka on estänyt yhtenäisen kehittämisen. Systeemitieteelle pyrkimys yhteiseen, adaptiiviseen kieleen on ollut selviö von Bertalanffyn yleisestä systeemienteoriasta (GST) lähtien.
GoodReason ei pakota löytämään yhteistä tiukkaa sisältömuotoa, vaan se tavoittelee yhtenäistä tapaa kuvata luonnonlakeja ja yhteiskunnan ilmiöitä etäältä, sekaantumatta niihin, mutta kuvitellen, että niiden takaa löytyy matemaattista kauneutta ja jotakin tieteellistä mystiikkaa, jota ihminen ei vielä ole ymmärtänyt. Fraktaalisuus on totta kaikessa luonnossa ja ihminen on ottanut sen käyttöönsä teknologiassa jo lukuisilla eri tavoilla.
Alkuräjähdysteorian mukaan ensiksi syntyi fyysinen luonto, sitten elämä, ajattelu, kulttuuri ja nykyaika. Jotakin taianomaista siihen kertomukseen: (fₙ₊₁ = f(fₙ)), täytyy löytyä. Ottamalla esille puuttuva lenkki, Ω6, päästään symbolisesti pohtimaan monimutkaista maailmaa, ilman reduktiivisuuden rajoituksia, koska muuta mahdollisuutta ei ole ymmärtää enemmän. Kukaanhan ei voi tarkalleen tietää, mitä vielä ei tiedä, mutta entä jos kuitenkin…
Ihmisälyn ja tekoälyn kohtaaminen on relevantti kysymys tällä tasolla Ω6, jolla ajattelu ja ajattelijat kytkeytyvät yhteen, kysymys on silloin vain tiedosta. Materiaali, Energia ja Informaatio ovat sen muotoja, yhdistettynä MEI.
Geometrinen tekoäly on laajennus perustekoälyyn, Gärdenforsin ajattelun geometrian mukaisella logiikalla. GAI laskee koordinaattinsa systeemin keskipisteestä eli SOI:sta. Se ei päätä, eikä hallitse tietoa, vaan tasapainottaa näkökulmia niin, että joku muu voi päättää, ja toivottavasti se on ihminen. Geometrinen tekoäly on arvokas idea tietoturvassa ja globaalissa päätöksenteossa, koska se suhteellistaa hyvät ja huonot aikomukset.
Universaalit käsitteet ovat käytännöllinen välttämättömyys
Ilman yleisempää oppimisen teoriaa ja sen tuomia universaaleja käsitteitä organisaatiot toistavat jatkuvasti miljoonissa yhteyksissä samantyyppisiä virheitä, konfliktit eskaloituvat ja mahdollinen yhteistyö kaatuu semantiikkaan. Unifikaation tavoittelu luo uudentyyppistä metakognitiota, käsitemalleja, kognitiivisia arkkitehtuureja ja strategioita pitkälle ajanjaksolle.
YK:n Sustainable Development – hanke on käytännön esimerkki siitä, kuinka perustaa ja aktivoida SDG-ohjelma koko maailman parhaaksi. Mutta jotta se onnistuisi, tarvitaan uudentyyppistä unifikaatiota, päättelykone, joka arvottaa tavoitteet yhteen ja erikseen. Symbolin Ω6 oppien tarkoituksena ei ole poistaa paikallisuutta ja itsenäistä ajattelua, vaan tarjota yhteinen metakieli, jolla paikalliset näkemykset parhaiten sopivat yhteen.
Metakybernetiikka ja tieteellinen johtaminen
Maurice Yollesin metakybernetiikka on näkemys adaptoitumisesta kestävän systeemimallin mukaan. Sen ytimenä on Mindset (merkitykset, mallit) sekä Agency (kyky toimia). Kun niihin yhdistetään VSM:n horisontaalinen ja vertikaalinen rekursio syntyy kommunikoiva johtamisjärjestelmä, joka voi olla osin tai kokonaan miehittämätön ja pystyy vaihtamaan ajatuksia myös sähköisesti protokollien avulla suoraan (kuten JSON). Tästä mallista jatkaen päätöksenteko keskittyy tietorakenteiden väliseksi transformaatioksi samaan tapaan kuin monissa maailmanlaajuisissa tietojärjestelmissä tehdään, mm. matkailusektorilla, mutta nykyteknologian mukaan myös julkishallinto voisi synkronoitua täysin tietokoneavusteisin keinoin, mikäli nähdään tarpeelliseksi.
Chilen Cybersyn-hanke 1970-luvulla oli aikaansa edellä oleva hanke automatisoida johdon tietojärjestelmä presidenttitasolle asti.
Megatrendit automaatio ja tekoäly vaativat Ω6-ajattelua
Sitä mukaan kuin tekoäly automatisoi toimintaa (τ) ja optimoi keinoja (β), syntyy uudenlaisia uhkatekijöitä, koska ilman mindsetin muutosta (ΔΨ) syntyy aivan uudenlainen urautumisen hauras tila, jota saattaa olla mahdotonta hallita. Siksi ennakoivasti tarvitaan adaptiivista, ennakoivaa ajattelua ja viisautta sovittaa näkemykset yhteen. Siten Ω6 on turvallisuustaso, eikä suinkaan luksus-tason keskustelua.
Kaava, joka tulee hallita: Mindset + Agency + Behavior = Ω6
Tämä kolmikon teesien mukaan 1) χ: ympäristö muuttuu, 2) ΔΨ: mindset päivittyy, 3) β: agency kehittyy ja siten τ: käyttäytymisemme tulee muuttumaan pysyvästi. Herakleitoksen sanoin: ”Et voi astua samaan virtaan kahdesti”.
Jos tämä ketju katkeaa syntyy näennäistä sopeutumista, eikä suinkaan todellista, optimaalista adaptiivisuutta, koska vaihtoehtojen määrä vähenee silloin deterministisyyden vuoksi.
Tiede pelastaa urautumiselta
Systeeminen “urautuminen” saadaan kuriin systeemisesti ymmärtämällä että pelkkä käyttäytymisen muutos johtaa vain reaktiivisuuteen eli ongelmien torjumisen kierteeseen, mutta mindsetin ja agencyn hallittu muuttuminen johtaa adaptiivisuuteen eli hallittuun kehittymiseen. Parhaat yritykset ovat siinä onnistuneet, reduktionistisesti omaa etuaan turvaten, mutta nyt pitäisi sama osaaminen laajentaa maailmanlaajuiseksi visioksi ja missioksi.
Symboli Ω6 pyrkii motivoimaan tieteelliseen ajatteluun, koska yksityisen sektorin hissipuheilla ei ole kovin laajaa kantavuutta. Tiede on kuitenkin parempi auktoriteetti kuin talous, suhdanteet, jatkuva kasvu tai edes mullistavan teknologian nousu. Tieteenlajeista systeemitieteellä on monipuolisin näkymä maailmantilan kuvaamiseen isona kuvana.
Systeemitiede on ainoa taso, jolla ylipäätään voi käsitellä järkevästi maailmanjärjestystä, tekoälyn ja ihmisälyn yhteiseloa ja globaalin turvallisuuden kysymyksiä, koska muut tieteenalat jumittuvat rajoihinsa. Toisin kuin liiketoiminnassa, käytäntö ilman teoriaa on tässä mittakaavassa sokkoliikettä. Symboli Ω6 ei korvaa käytäntöä – se tekee siitä ymmärrettävää.
Ω6 kuvaa systeemin kykyä mukauttaa omaa ajatteluaan, käsitteitään ja merkitysrakenteitaan kulttuurisen ja systeemisen evoluution kautta. Tässä tasossa adaptiivisuus ei enää koske toimintaa, vaan sitä, miten toiminta ylipäätään ymmärretään.
GoodReasonin todellinen metakyberneettinen taso voidaan selittää yhtenä symbolina, joka samalla on missio ja visio.
Ω6 kuvastaa systeemin kykyä mukauttaa omaa ajatteluaan, käsitteitään ja merkitysrakenteitaan kulttuurisen ja systeemisen evoluution kautta. Adaptiivisuus ei keskity toimintaan, vaan sen pohtimiseen, miten toiminta ylipäätään ymmärretään..