Symbolin Ω4:n ydin täsmällisesti sanottuna muutosvalmius uuden paradigman ilmestyessä. Sen periaatteellinen määritelmä kestää sekä tieteellisen että käytännöllisen tarkastelun ja muutoksen ja se tekee näkyväksi sen, miksi akselisto α – Ω ei muutu, vaikka maailma muuttuu.
Näkökulma Ω4 tarkoittaa systeemistä muutosvalmiutta
Tällä tasolla Ω4 = mallin oma muutoskyky ei ole parametrien säätöä eikä mitta-asteikon virittämistä ja vaihtoa kuten edellä, vaan mallin rakenteen uudelleenjärjestelyä, mikä vaatii sektorien keskinäisten painojen ja paikkojen muuttelua. Malli ei enää kiinteä kuva, vaan se sopeutuu kohteen muutokseen.
Kun systeemin ”hermotus” ja valta ratkaisevat
GoodReasonin koko neljäs kehä toimii hermotuksena, joka siten palvelee palautejärjestelmää. Tasolla Ω4 havaitaan, että systeemin hermotus, kriittiset näkemykset, hallinta eli päätöksenteko ja vallan keskittymä, uhkaavat muuttua, jolloin vanha sektorijärjestys ei välttämättä enää seuraa todellisuutta.
Esimerkiksi diktatuurin muuttuessa demokratiaksi valtion (malli) on vaihdettava tapaa, jolla se ymmärtää symbolin β (organisoituminen), symbolin φ (suunnittelu) ja symbolin τ (toteutus), kuinka ne suhtautuvat toisiinsa – ”uudessa ajassa”. Ihmisen anatomiassa puolestaan sympaattinen ja parasympaattinen puoli vaihtelevat levon ja päivärytmin muodossa.
Systeemisenä vertauskuvana metamorfoosi ilmiönä kuvaa tilannetta, missä toukka muuttuu perhoseksi kriittisten välivaiheiden kautta: paradigmoja nekin vaiheet ovat.
Systeemin kontrollilogiikan täydellinen muuttuminen
Jos alkuperäisessä paradigmassa β tarkoitti organisoitumista ja φ tuotekehitystä, saattaa uudessa paradigmassa niiden sisällöt vaihtua, mutta niiden akseliston merkintätapa jää entiselleen. Keskeinen ja erittäin tärkeä periaate tässä on se, että α–Ω-akselisto on invariantti, se kuvaa aina samaan tyyliin tarkoitusta, tietoa, rakennetta, toimintaa ja palautetta, vaikka johtamistyyli radikaalisti muuttuisi.
Mutta kun sektorien sisäinen miehitys muuttuu ja sektorien keskinäinen painotus vaihtuu, se tekee GoodReasonista adaptiivisen mutta vakaan ja mahdollistaa samantyyppiset tekoälyhaut paradigmasta riippumatta.
Kun paradigma vaihtuu esimerkiksi (valtiolla/yrityksellä/organisaatiolla) kasvusta → kestävyyteen ja tehokkuudesta → resilienssienssiin ja kilpailusta yhteistyöhenkiseksi, niin β-sektori (organisoituminen) saa uuden sisällön, jota φ (suunnittelu) ja τ (toteutus) seuraavat, että Ω (palaute) alkaisi tuottaa erilaisia signaaleja kuin ennen.
Paradigman vaihto on silloin tapahtuma, joka sallii jopa sektorien uudelleenjärjestelyn. Se mikä aiemmin oli ”hallitus”, onkin siirtynyt ”oppositioon” ja päinvastoin.
Ideologia laittaa usein muutoksen liikkeelle
Tieteellinen ajattelu muuttuu hitaasti, sillä paradigma vaihtuu lähinnä murroksissa (digitalisaatio), kriiseissä ja ideologisissa käänteissä. Tieteen suurimpia muutoksia ovat olleet modernin ajan synty ”kopernikaanisena kumouksena” ja Kantin luoma käsitteellisen ajattelun ”uuskopernikaaninen kumous”.
Symboli Ω4 on käsitteenä niin laaja malli, että se ei ota kantaa ideologiaan,
mutta sopeutuu laajoihinkin vaikutuksiin osaamalla eritellä muutostekijät totuutta vastaavalla tavalla tunnistamalla mikä niistä organisoi ja tuottaa vaikutuksia muille tekijöille.
- Kun suuri teoreettinen ongelma ratkeaa ja uusi paradigma alkaa saada vahvuutta muodossa uudet käsitteet ja uudet rajapinnat ja uudet mahdollisuudet, vastaavan mallin on skauduttava ja järjestäydyttävä uudelleen, mutta akselisto ei silloinkaan vaihdu, vaan sisältö ja painotukset niihin päivitetään uudelleen.
Akselisto α–Ω ei muutu, koska se on ajaton ja ikuinen kuvaamaan aina ajattelun perusfunktiot aidosti, riippumatta systeemin tyypistä, eikä suinkaan rajoittuisi jonkin tietyn aikakauden sisältöön. Siten samanlaiset funktiot pätevät antiikissa, teollisessa ajassa ja digitaalisessa maailmassa sekä tekoälyn aikakaudella. Tämä tekee akselistosta ajattoman.
Tilan Ω4 aktivointi vaatii herkkyyttä ja nöyryyttä
Ajankohta tilaan Ω4 on käsillä, kun malli ei enää pysty seuramaan kohdetta samassa merkityksessä kuin ennen (syy-seuraussuhteet), vaan selitykset alkavat ontua ja sektorit tuntuvat “väärässä järjestyksessä”, jolloin saatu palaute vain lisää epävarmuutta. IT-alalla tällaiset havainnot ovat tyypillisiä: itse systeemi näyttää sekoittuneen, eikä vain sen toiminnot.
Ratkaisuna ei silloin toimi hienosäätö, vaan mallin uudelleenjärjestely, uus-ajattelu eli uuden paradigman käyttöönotto. Sen hyväksymiseen liittyy usein tunteita.
”Nöyrtymisen tilassa” Ω4 edellyttää, mallin tekijä tai havaitsija myöntää, että “tämä rakenne ei enää riitä”, ilman että koko ajattelutapaa tarvitsee heittää pois. Tämä erottaa dogmaattisen mallin adaptiivisesta mallista. Päättelykoneanalogiassa se tarkoittaa sitä, että samastusehto (A=B) ei toteudu, joten on aloitettava peräytys (backtracking) uuden vaihtoehdon löytämiseksi.
Ytimekäs määritelmä
Ω4 kuvaa systeemin kykyä muuttaa omaa rakennettaan ja sektorien keskinäistä järjestystä silloin, kun kohdejärjestelmän valtarakenne, paradigma tai toimintalogiikka vaihtuu – ilman että käsittelytapaa (ajattelun sektoreita) tarvitsee muuttaa.
Tässä kohdassa GoodReason-malli ei enää ole staattinen malli, vaan
malli, joka tietää miten (ja milloin) sen on muututtava. Uusi paradigma hyväksytään. Jos paradigmakaan ei toimi, tulee siirtyä vaiheeseen Ω5.