β1 — Idea
Konseptuaalinen perusyksikkö (System-in-formation)
β1 edustaa systeemin käsitteellistä alkupistettä: määriteltyä ideaa, joka toimii koko organisoitumisen viitekohtana. Kyse ei ole inspiraatiosta tai haaveesta, vaan eksplisiittisestä konseptista, jonka ympärille elinkelpoinen systeemi voidaan rakentaa. VSM-arkkitehtuurissa tämä taso vastaa systeemin tunnistettavaa olemassaolon perustaa, jonka varaan kaikki alemmat ja ylemmät rakenteet asettuvat.
β2 — Resurssikartoitus
Operatiivisten yksiköiden olemassaolo (S1)
β2 kuvaa systeemin operatiivista perustaa: niitä resursseja, kyvykkyyksiä ja toiminnallisia yksiköitä, joiden varassa systeemi voi toimia. Tämä taso ei ole tilannearvio vaan rakenteellinen ehto elinkelpoisuudelle. VSM:n S1-yksiköt muodostavat systeemin toiminnallisen kehon, jonka moninaisuus ja autonomisuus ovat keskeisiä kestävälle organisoinnille.
β3 — Koordinointi
Operatiivisten yksiköiden yhteensovitus (S2)
β3 vastaa operatiivisten osien keskinäisestä yhteensovittamisesta. Tämä taso estää keskinäiset häiriöt, ylikuormituksen ja resurssikonfliktit ilman keskitettyä mikromanagerointia. VSM:n S2 ei ole hallinnollinen lisä, vaan välttämätön kyberneettinen mekanismi, joka mahdollistaa samanaikaisen ja rinnakkaisen toiminnan systeemin sisällä.
β4 — Toiminnanohjaus
Sisäinen ohjaus ja resurssien optimointi (S3 + S3*)
β4 muodostaa systeemin sisäisen johtamiskyvyn. S3 vastaa operatiivisen kokonaisuuden ohjauksesta ja resurssien kohdentamisesta, kun taas S3* tarjoaa suoran, todentavan näkymän siihen, mitä toiminnassa todella tapahtuu. Tähän tasoon liittyy myös algedoninen palaute, joka tekee systeemin tilasta välittömästi havaittavan. Tämä rakenne on keskeinen VSM:n luotettavuusehdolle.
β5 — Kehitysstrategia
Tulevaisuussuunta ja sopeutuminen (S4)
β5 vastaa systeemin kyvystä suhteuttaa itsensä muuttuvaan ympäristöön. Tämä taso ei ole “kehitystoimintaa” arkisessa mielessä, vaan rakenteellinen mekanismi, jonka kautta systeemi tarkastelee vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, teknologista muutosta ja ympäristön dynamiikkaa. S4 mahdollistaa uudistumisen ilman identiteetin menetystä.
β6 — Missio
Identiteetti ja normatiivinen ydin (S5)
β6 määrittää, mikä systeemi on. S5 toimii koko arkkitehtuurin normatiivisena ytimenä: se ratkaisee ristiriidat, asettaa rajat ja ylläpitää systeemin identiteettiä ajassa. Ilman tätä tasoa systeemi ajautuu reaktiiviseksi tai hajanaiseksi. VSM:ssä S5 on välttämätön edellytys autonomialle ja johdonmukaiselle päätöksenteolle.
β7 — Visio
Kokonaisjärjestelmän ja ekosysteemin taso
β7 laajentaa tarkastelun systeemin ulkopuolelle. Se kuvaa systeemin asemaa suhteessa laajempaan kokonaisuuteen: toimialaan, yhteiskuntaan, talouteen tai globaaliin kestävyyteen. Tämä taso ei ole strateginen mielipide, vaan rakenteellinen horisontti, jonka puitteissa systeemin pitkäaikainen elinkelpoisuus voidaan arvioida.
Yhteenvetolause
β1–β7 ovat pysyviä, toisiinsa kytkeytyviä arkkitehtonisia tasoja, jotka määrittävät elinkelpoisen systeemin rakenteen riippumatta toimialasta tai aikakaudesta.