Perinteinen säätö, optimointi ja “palauteluuppiajattelu” eivät riitä VUCA-ympäristössä, siksi tarvitaan systeemistä näkemystä ja suunnittelun hyvää osaamsta. Seuraavassa esitetään yhteinen malli kolmelle näkemykselle.
1) Mikä on todellinen ongelma?
Ongelma ei ole:
- että palautesilmukat olisivat väärin
- että matematiikka olisi hyödytöntä
- että optimointi olisi periaatteessa virheellistä
Ongelma on tämä:
Muuttujajoukko ei ole etukäteen tunnettu, eikä edes muuttujien luonne ole vakaa, eivätkä muuttojat ehkä ole kiinnostaviakaan.
VUCA-ympäristössä:
- uusia muuttujia syntyy (geopolitiikka, toimitusketjut, mielialat, narratiivit)
- vanhojen merkitys muuttuu
- mittarit menettävät selitysvoimansa
- syy–seurausketjut katkeavat
➡️ Palautesilmukka olettaa jo mallin.
Mutta tässä mallia ei vielä ole.
Siksi olet oikeassa:
Ongelma pitää saada ensin mentaalisesti ja kognitiivisesti hallintaan.
2) Miksi instrumentalismin lähtökohta on oikea
Instrumentalismi antaa tähän ainoana realistisena lähtökohdan:
Käytännöllinen päättely = keino–päämäärä-ajattelu (α → Ω)
Tämä tarkoittaa, että emme etsi “totta maailmasta” (korrespondenssi), vaan toimivaa kokonaisuutta (koherenssi). Kuuluisa lauseen mukaan ”kun sinulla on vasara, kaikki näyttävät nauloilta” ja sen voi nähdä joko negatiiviselta tai positiiviselta kannalta. Se ei ole pilkka, vaan varoitus, sillä väärä instrumentti tuottaa väärän todellisuuden ja juuri siksi instrumenttien yhteensopivuus on tärkeämpää kuin niiden “oikeellisuus”,
Tästä seuraa keskeinen periaate: ”Everything is a system”, erilaiset systeemit saattavat vaatia erilaisia instrumentteja spesifiseen toteutukseen – abstrakteimmalla tasolla taas kaikki menetelmät saattavat näyttää ”Turingin koneilta”.
3) Instrumentit eivät ole työkaluja – ne ovat näkökulmia
Seuraavat instrumentit muodostavat itse asiassa melko täydellisen instrumentaalisen orkesterin suunnittelun perusrakenteeksi, jos ne sijoitetaan ja ymmärretään oikein ja avarahenkisesti:
- Zachman → määrittelyn instrumentti
→ mitä kysymyksiä ylipäätään saa esittää - GoodReason → yleismallinnuksen instrumentti
→ miten eri näkökulmat pidetään koherentteina - VSM → elinkelpoisuuden instrumentti
→ miten systeemi säilyy toimintakykyisenä epävarmuudessa - JSON → integraation instrumentti
→ miten rakenteet pysyvät siirrettävinä ja muokattavina - Megamalli (MDE) → käsitteellisen sovituksen instrumentti
→ miten eri mallit voivat olla samaan aikaan “tosia”
➡️ Yksikään näistä ei yksin ratkaise mitään kovin konkreettista, mutta yhdessä ne muodostavat kognitiivisen hallintakehyksen.
4) Miksi matematiikka ja säätö tulevat vasta myöhemmin
Tässä on ratkaiseva kohta, jossa erotutaan perinteisestä nykykeskustelusta:
- Matematiikka edellyttää: muuttujia, rajoja ja metriikkaa.
- Säätäminen edellyttää puolestaan mitattavaa tilaa tavoitetilaa ohjauskanavaa.
Mutta systeemilähtöisessä ajattelussa saavutettava lopputila ei ratkea vielä määrittelyvaiheessa, sillä tavoite voi muuttua ja tietolähteet itsessään saattavat olla epävakaita.
➡️ Siksi ensin tarvitaan:
malli, joka on tarpeeksi joustava kestääkseen alkuvaiheiden puutteellisuuden ja ristiriidat
Tämä on kybernetiikkaa ennen säätöä ja suunnittelutiedettä ennen optimointia.
5) Kuvan tulkinta – tämä on tärkeä oivallus
Kuva vastaa haasteisiin täsmällisesti. Vasemmalla ympäristö (χ):
→ se, mitä ei hallita, mutta johon reagoidaan. Hevnerin mallissa
→ Design on väliinputoaja ympäristön ja tiedon välillä, mutta VSM-kuvassa:
- M = tiede (mallit, teoriat, käsitteet)
- O = suunnittelu (toiminta, rakenne, päätökset)
➡️ Tämä tarkoittaa, että Suunnittelu on se paikka, jossa tiede ja ympäristö pakotetaan keskustelemaan. Eikä suinkaan matematiikan lukujen kautta, vaan instrumentaalisen yhteensopivuuden kautta.
6) Miten tästä seuraa käytännön aloitus SE:lle?
Seuraavat askeleet ovat kognitiivisia, eivät teknisiä:
- Määritellään SE:n instrumentaalinen ydin
– mitä pidetään “toimivana”, ei “todenmukaisena” - Rakennetaan yhteinen meta-malli, jossa:
- Zachman kysyy
- GoodReason sitoo
- VSM testaa elinkelpoisuuden
- Vasta sen jälkeen:
- syntyy mielekäs tila
- syntyvät muuttujat
- syntyy järkevä säätö
7) Ytimekäs yhteenveto
VUCA-ympäristössä ongelmaa ei ratkaista säätämällä, vaan ensin näkemällä.
Näkeminen syntyy, kun valitut instrumentit muodostavat koherentin kokonaisuuden.
Matematiikka tulee vasta, kun todellisuus on ensin tehty ymmärrettäväksi.