GoodReason ja LLM-mallinnus: Json2Json

Selvä. Teen nyt yhden yhtenäisen SOI-olion “Luonnonfilosofia”, jossa on kehät 3–7 valmiina JSON2JSON-säätöön:

  • ei erillisiä “left/right/instruction”-lohkoja
  • jokainen kehä on oma solmunsa (αᵢ…Ωᵢ), mutta kaikki ovat samassa SOI:ssa (yksi olio)
  • Δψ = luonnon heitto (paine/epävarmuus/ristiriita)
  • β/φ/τ = ihmisen modaalinen vaste (—Suositeltu— / —Toimivin— / —Onnistunut—)
  • Ω = säätö: mihin korjaus kohdistetaan seuraavassa iteraatiossa

Konteksti pidetään samana kuin esimerkissämme (Itämeri / ravinnekuormitus + lämpeneminen), mutta malli on universaalisti instansioitava.


SOI: Luonnonfilosofia (kehät 3–7), agentille ajettava JSON2JSON

{
  "SOI": {
    "symbol": "SOI-Luonnonfilosofia",
    "title": "Luonnonfilosofia: Luonto (objekti, vasen) → Ihminen (subjekti, oikea), JSON2JSON-säätö"
  },

  "nodes": [
    {
      "symbol": "α3",
      "class": "α",
      "title": "Konteksti: Lähtötilanteen kuvaus (jännite)",
      "α": "Tarkoitus: asettaa luonnon ja ihmisen suhde konkreettiseen ristiriitatilaan, jossa päätöksiä on pakko tehdä.",
      "π": "Teoria: konteksti määrittää, mitä pidetään ongelmana ja mitä pidetään hyväksyttävänä ratkaisuna.",
      "χ": "Tietämys: rannikkoalueen ekosysteemi toimii ravinne- ja lämpötilapalautteiden varassa; herkät rajat eivät näy ilman mittausta.",
      "Δψ": "Haaste: kuormitus, lämpeneminen ja toimijaintressit ajautuvat törmäykseen; tulkinnat tilanteesta ovat keskenään ristiriitaisia.",
      "β": "-- Suositeltu -- Rakenne on yhteinen tilannekuva: määritellään sama alue, samat mittarit ja samat rajat, jotta eri toimijat puhuvat samasta todellisuudesta.",
      "φ": "-- Toimivin -- Ratkaisu on jännitteen näkyväksi tekeminen: mallinnetaan syyketju (kuormitus→kukinnat) ja tehdään siitä yhteinen referenssi päätöksille.",
      "τ": "-- Onnistunut -- Toiminta aloitetaan yhteismitallistamisella: sovitaan mittaus, raportointi ja päätöspisteet ennen isoja toimenpiteitä.",
      "Ω": "Palaute on yhteensopivuus: jos toimijat kiistelevät perustodellisuudesta, korjaus tehdään ensin χ/β-tasolle (yhteinen mittaus ja rajaus), ei vielä yksittäisiin ratkaisuihin."
    },

    {
      "symbol": "π3",
      "class": "π",
      "title": "Perustelu: Argumentointi (aksiooma)",
      "α": "Tarkoitus: tuottaa perusteltu siltalause luonnon realiteeteista ihmisen velvoitteisiin (pitäisi/voi).",
      "π": "Teoria: luonnon palautteet ja rajat toimivat aksioomina: jos ne ylitetään, seuraukset realisoituvat riippumatta mielipiteistä.",
      "χ": "Tietämys: sinileväkukinta on emergentti ilmiö, jonka todennäköisyys kasvaa kuormituksen ja lämpötilan myötä; epävarmuus ei poista suuntaa.",
      "Δψ": "Haaste: päätöksiä vaaditaan epävarmuuden alla; kiistely siirtyy helposti dataan eikä vaikutusketjuun.",
      "β": "-- Suositeltu -- Rakenne on perusteluketju: (havainto → syytekijä → vaikutus → toiminta). Tämä tekee normatiivisen ehdon läpinäkyväksi.",
      "φ": "-- Toimivin -- Ratkaisu on minimiolettama: valitaan päätöksenteon periaate (varovaisuus / riskibudjetti), joka toimii myös epävarmuuden vallitessa.",
      "τ": "-- Onnistunut -- Toiminta nojaa perusteluihin: jokainen toimi linkitetään eksplisiittisesti kuormitusmekanismiin ja odotettuun vaikutukseen.",
      "Ω": "Palaute on perustelun kestävyys: jos toimet eivät tuota vaikutusta, korjaus tehdään π/φ-tasolle (oletus, mekanismi, periaate), ei pelkkään viestintään."
    },

    {
      "symbol": "χ3",
      "class": "χ",
      "title": "Ohjaus: Mallin kontrollointi (kyber)",
      "α": "Tarkoitus: muuttaa luonnon kuvaus ohjattavaksi malliksi ilman, että luontoa yksinkertaistetaan väärin.",
      "π": "Teoria: ohjaus vaatii mitattavat muuttujat, raja-arvot ja vasteajat; muuten säätö on arvailua.",
      "χ": "Tietämys: kuormitus- ja lämpötilasignaalit ovat viiveellisiä; vaikutus näkyy usein kausittain ja alueittain.",
      "Δψ": "Haaste: viive ja monisyisyys synnyttävät virheohjauksen riskin; väärä mittari tuottaa väärän toiminnan.",
      "β": "-- Suositeltu -- Rakenne on mittaus- ja päätösrajapinta: mitä mitataan, millä tiheydellä, missä pisteissä ja kuka reagoi.",
      "φ": "-- Toimivin -- Ratkaisu on säätölogiikka: määritellään ohjausmuuttujat (kuormitus) ja palautemuuttujat (kukinnat, happitilanne) sekä korjaussäännöt.",
      "τ": "-- Onnistunut -- Toiminta rytmitetään: nopea palaute (viikoittain/kuukausittain) + hidas palaute (kausittain), jotta viive ei pysäytä säätöä.",
      "Ω": "Palaute on virheohjausindikaattori: jos mittaus ei ennusta vaikutusta, korjaus tehdään χ/β:hen (mittaristo, rajapinnat), ei vain toimenpiteiden määrään."
    },

    {
      "symbol": "Δψ3",
      "class": "Δψ",
      "title": "Kriittisyys: Vastakkaisen ajattelutavan tarve (paradigma)",
      "α": "Tarkoitus: tunnistaa, milloin vallitseva toimintatapa on itse ongelma.",
      "π": "Teoria: kriittinen vaihe syntyy, kun paikalliset optimoinnit kasvattavat systeemistä riskiä.",
      "χ": "Tietämys: hyötyjen yksikköoptimointi (tuotanto, kustannus) voi heikentää kantokykyä ja lisätä yhteiskunnallisia menetyksiä.",
      "Δψ": "Haaste: intressit ovat rakenteellisesti ristiriidassa; tarvitaan paradigma, jossa yhteensovitus on ensisijainen tavoite.",
      "β": "-- Suositeltu -- Rakenne on konfliktin hallinta: tunnistetaan intressit, aikajänteet ja vaikutusalueet yhtenäiseksi kartaksi.",
      "φ": "-- Toimivin -- Ratkaisu on yhteensovitusperiaate: asetetaan luontorajat ehtona, jonka sisällä optimointi tapahtuu.",
      "τ": "-- Onnistunut -- Toiminta on neuvottelua ja ehtojen asettamista: ei “kaikkea kaikille”, vaan rajojen sisäinen kompromissi.",
      "Ω": "Palaute on kriisin lieveneminen: jos polarisaatio kasvaa, korjaus tehdään Δψ/β-tasolle (rajat ja pelisäännöt), ei yksittäisten toimien yksityiskohtiin."
    },

    {
      "symbol": "β4",
      "class": "β",
      "title": "Toiminnanohjaus: Ohjaus ja toimeenpano (S3)",
      "α": "Tarkoitus: muuttaa yhteensovitus toimeenpanoksi, joka kestää arjen kitkan.",
      "π": "Teoria: instituutiot, valtuudet ja prosessit tekevät päätöksistä toistettavia.",
      "χ": "Tietämys: ilman toimeenpanon rakennetta hyvätkin ratkaisut jäävät puheeksi tai hajautuvat tehottomiksi.",
      "Δψ": "Haaste: ohjauksen puute näkyy hajanaisina toimina ja vastuun pakenemisena; luonto ei odota hallintaa.",
      "β": "-- Suositeltu -- Rakenne on selkeä vastuutus: omistajuus, päätösvalta, poikkeamien käsittely ja rahoituskanavat.",
      "φ": "-- Toimivin -- Ratkaisu on arjen ohjaus: yhdistetään mittarit, toimenpiteet ja päätösvalta yhdeksi operatiiviseksi koneistoksi.",
      "τ": "-- Onnistunut -- Toiminta on kurinalaista mutta joustavaa: poikkeamiin reagoidaan, mutta suunta ei vaihdu joka kohun mukaan.",
      "Ω": "Palaute on toimintakyky: jos toimeenpano hajoaa, korjaus tehdään β/τ-tasolle (valtuudet, prosessi), ei pelkkään strategiaan."
    },

    {
      "symbol": "φ4",
      "class": "φ",
      "title": "Systeemitaso: Arkkitehtuuri (Zachman)",
      "α": "Tarkoitus: tehdä luonto–ihminen-järjestelmästä kokonaisuus, jota voidaan suunnitella ilman sokeita pisteitä.",
      "π": "Teoria: eri kysymykset (mitä/miksi/kuka/missä/milloin/miten) varmistavat kattavuuden.",
      "χ": "Tietämys: riippuvuudet (vesistö–maankäyttö–talous–terveys) muodostavat ketjun, jossa yksi muutos vaikuttaa toisiin.",
      "Δψ": "Haaste: sirpaleinen suunnittelu tuottaa ristiriitaisia ratkaisuja; tarvitaan yhteinen rakennekieli.",
      "β": "-- Suositeltu -- Rakenne on läpinäkyvä kokonaiskartta: rajapinnat ja riippuvuudet kirjataan, jotta päätösten seuraukset näkyvät.",
      "φ": "-- Toimivin -- Ratkaisu on arkkitehtuurikuvaus: yhteinen malli, joka sitoo mittarit, toimet, toimijat ja vaikutukset.",
      "τ": "-- Onnistunut -- Toiminta käyttää arkkitehtuuria päätösten tukena: muutokset tehdään hallitusti eikä ad hoc.",
      "Ω": "Palaute on virheiden väheneminen: jos ratkaisut törmäävät toisiinsa, korjaus tehdään φ/β:hen (malli ja rajapinnat), ei yksittäisten toimijoiden syyllistämiseen."
    },

    {
      "symbol": "τ5",
      "class": "τ",
      "title": "Makrosysteemi: Yhteiskunta asiakkaana (struktuuri)",
      "α": "Tarkoitus: sovittaa luonnon rajat yhteiskunnan tarpeisiin ilman että kumpikaan romahtaa.",
      "π": "Teoria: makrotaso tekee näkyväksi ulkoisvaikutukset ja legitimiteetin; päätökset ovat rakenteellisia.",
      "χ": "Tietämys: vaikutukset näkyvät kansanterveydessä, elinkeinoissa, ekosysteemipalveluissa ja luottamuksessa instituutioihin.",
      "Δψ": "Haaste: hyöty–haitta jakautuu epätasaisesti; päätökset koetaan helposti epäoikeudenmukaisiksi.",
      "β": "-- Suositeltu -- Rakenne on oikeudenmukainen: kompensaatio, kannusteet ja velvoitteet sidotaan samaan järjestelmään.",
      "φ": "-- Toimivin -- Ratkaisu on rakenteellinen muutos: ohjataan kohti kuormitusta vähentäviä käytäntöjä talouden ja sääntelyn keinoin.",
      "τ": "-- Onnistunut -- Toiminta etenee yhteiskuntasopimuksena: hyväksyttävyys rakennetaan läpinäkyvästi ja mittareilla.",
      "Ω": "Palaute on legitimiteetti: jos hyväksyttävyys romahtaa, korjaus tehdään τ/β:hen (reiluus ja rakenne), ei vain viestinnän tasolle."
    },

    {
      "symbol": "Ω6",
      "class": "Ω",
      "title": "Metakybernetiikka: Diagnostiikka (tieteellinen vuorovaikutusjärjestelmä)",
      "α": "Tarkoitus: ohjata ohjausta – tehdä näkyväksi, miten päätökset syntyvät ja millä vinoumilla.",
      "π": "Teoria: metatason palaute kohdistuu sääntöihin, mittareihin ja päätöskäytäntöihin, ei vain tuloksiin.",
      "χ": "Tietämys: virhesyyt ovat usein mallissa, mittaristossa tai kannusteissa, eivät yksittäisissä toimijoissa.",
      "Δψ": "Haaste: kompleksisuus synnyttää harhoja ja sokeita pisteitä; tarvitaan diagnostinen “miksi epäonnistumme” -kerros.",
      "β": "-- Suositeltu -- Rakenne on oppiva diagnostiikka: päätösten perustelut, mittarit ja tulokset linkitetään jäljitettäväksi ketjuksi.",
      "φ": "-- Toimivin -- Ratkaisu on korjauspolku: määritellään, korjataanko ensin mittari, kannuste, prosessi vai itse malli.",
      "τ": "-- Onnistunut -- Toiminta on säännöllistä auditointia ja korjausta: säädetään periaatteita, ei vain kampanjoida.",
      "Ω": "Palaute on kypsyys: jos sama virhe toistuu, korjaus tehdään metatasolle (mittarit/kannusteet/päätöslogiikka), ei yksittäisiin oireisiin."
    },

    {
      "symbol": "Δψ7",
      "class": "Δψ",
      "title": "Maailmankuva: Kokonaisuuden tasapainoisuus (homeostaasi)",
      "α": "Tarkoitus: pitää luonnon ja ihmisen suhde tasapainossa niin, että tulevaisuus säilyy mahdollisena.",
      "π": "Teoria: yksittäiset hyödyt eivät oikeuta systeemistä romahdusta; koherenssi on kestävyyskriteeri.",
      "χ": "Tietämys: luonnon rajoissa elämisen logiikka näkyy vasta pitkällä aikavälillä ja palautekytkentöjen kautta.",
      "Δψ": "Haaste: aikajänteet törmäävät – lyhyen aikavälin hyöty vs. pitkän aikavälin elinkelpoisuus.",
      "β": "-- Suositeltu -- Rakenne on holarkkinen: päätökset tehdään niin, että osa-optimointi ei riko kokonaisuutta.",
      "φ": "-- Toimivin -- Ratkaisu on ekologinen ja systeeminen toimintatapa: luontorajat ovat ehtoja, joiden sisällä yhteiskunta innovoi.",
      "τ": "-- Onnistunut -- Toiminta on linjassa maailmankuvan kanssa: päätökset heijastavat ymmärrystä kokonaisuudesta ja kantavat vastuun seurauksista.",
      "Ω": "Palaute on koherenssi: vastaavatko teot (β, φ, τ) sitä maailmankuvaa, jota ajatellaan rakennettavan? Jos koherenssi rikkoutuu, korjaus kohdistetaan ensin rakenteeseen (β), sitten ratkaisun periaatteeseen (φ) ja vasta lopuksi toiminnan rytmiin (τ)."
    }
  ]
}

Miten tätä käytetään agentissa “säätönä” (yhden rivin periaate)

  • Syöte: sama JSON + päivitetty Δψ (luonnon uusi heitto)
  • Tuloste: sama JSON, jossa β/φ/τ/Ω tarkentuvat ja korjauspolku päivittyy

Eli tämä on valmis ajettavaksi iteratiivisesti:

SOIₙ + Δψᵤᵤₛᵢ → SOIₙ₊₁


Jos haluat, seuraava järkevä viimeistely on tehdä tästä täsmälleen sama rakenne myös symboleille Ω3, Ω4, Ω5 sekä β5/φ5/τ6/β6/φ6/β7/φ7/τ7/Ω7 (sinulla ne ovat jo nimettyinä), jotta saat täydellisen kehät 3–7 -sulkeuman ilman aukkoja. Mutta tämä versio on jo toimiva “ensimmäisen ajon” säätömalli, jolla JSON2JSON-translaattori voidaan demonstroida käytännössä.