Kehä 3

Jatketaan edellisten kehien tapaan täsmälleen samalla isomorfisella, hyväksytyllä GoodReason-rakenteella. Kehä 3 on ratkaiseva, koska tässä ylitetään tuttuuden ja ymmärtämisen raja: mukaan tulee kriittisyys, aksioomat ja paradigman hahmottuminen. Tämä on se kehä, jossa SOI:sta aletaan tietoisesti suuntautua ulospäin kohti mahdollista uutta tilaa.


Kehä 3 – kriittisyyden ja paradigmasuunnan kehä


α₃ — Konteksti (jännite)

{
  "α": [
    {
      "symbol": "α3",
      "class": "α",
      "title": "Konteksti: Lähtötilanteen kuvaus (jännite)",
      "α": "Tarkoitus suuntautuu ulospäin: toimija tiedostaa, että nykyinen tila ei riitä ja alkaa etsiä parempaa kokonaisratkaisua.",
      "π": "Ilmaisu muuttuu valikoivaksi: kaikkea ei enää sanota, vaan olennaiset lähtöoletukset nostetaan esiin.",
      "χ": "Konteksti laajenee: SOI nähdään osana suurempaa kokonaisuutta, jossa ristiriidat ja rajat tulevat näkyviin.",
      "Δψ": "Syntyy jännite nykytilan ja mahdollisen uuden tilan välille; tämä jännite ohjaa ajattelua eteenpäin.",
      "β": "Rakenne sisältää vastakkaisuuksia: sisäinen järjestys ei enää kata kaikkia ilmiöitä.",
      "φ": "Ratkaisu ei ole vielä valmis teko, vaan suunnan hahmottaminen: mihin päin muutosta kannattaa viedä.",
      "τ": "Toiminta on kokeilevaa: eri suuntia testataan ilman sitoutumista lopulliseen ratkaisuun.",
      "Ω": "Palaute on suuntaa-antavaa: vahvistaako kokemus tunnetta siitä, että nykyinen malli on riittämätön."
    }
  ]
}

π₃ — Perustelu (aksiooma)

{
  "π": [
    {
      "symbol": "π3",
      "class": "π",
      "title": "Perustelu: Argumentointi (aksiooma)",
      "α": "Tarkoitus on tehdä näkyväksi ajattelun perusta: mihin tämä päättely viime kädessä nojaa.",
      "π": "Päättely ankkuroidaan aksioomiin: kaikki ei ole todistettavissa, mutta perusoletukset tehdään eksplisiittisiksi.",
      "χ": "Informaatio jäsentyy perusteluketjuiksi, joissa osa väitteistä hyväksytään lähtökohdiksi.",
      "Δψ": "Haaste syntyy ristiriidasta: eri aksioomat tuottavat erilaisia tulkintoja samasta ilmiöstä.",
      "β": "Rakenne on hierarkkinen: perusoletukset kannattelevat muuta ajattelua.",
      "φ": "Ratkaisu on perustelun kirkastaminen: osoitetaan, miksi juuri nämä lähtökohdat ovat mielekkäitä.",
      "τ": "Integraatio tapahtuu argumentaation kautta: muut näkökulmat suhteutetaan valittuihin aksioomiin.",
      "Ω": "Palaute on hyväksyntä tai torjunta: tunnistetaanko aksioomat legitiimeiksi vai kyseenalaistetaanko ne."
    }
  ]
}

χ₃ — Ohjaus (tietoinen kontrolli)

{
  "χ": [
    {
      "symbol": "χ3",
      "class": "χ",
      "title": "Ohjaus: Mallin kontrollointi (kyber)",
      "α": "Tarkoitus on käyttää mallia tietoisesti vaikuttamiseen eikä vain kuvaamiseen.",
      "π": "Teoriaperusta sisältää ohjausajatuksen: malli ei ole neutraali, vaan sillä ohjataan toimintaa.",
      "χ": "Informaatio sisältää säätöparametreja: mitä muuttamalla vaikutetaan kokonaisuuden käyttäytymiseen.",
      "Δψ": "Haaste on hallinta: kuinka paljon kontrollia voidaan käyttää ilman, että systeemi menettää toimivuutensa.",
      "β": "Rakenne on kyberneettinen: havainto, säätö ja vaste muodostavat tietoisesti käytetyn kehän.",
      "φ": "Ratkaisu on ohjauspäätös: valitaan, mihin kohtaan puututaan ja millä voimakkuudella.",
      "τ": "Integraatio näkyy toimeenpanona: ohjaus realisoituu käytännön toimissa.",
      "Ω": "Palaute kertoo vaikutuksen: saavutettiinko haluttu muutos vai syntyikö sivuvaikutuksia."
    }
  ]
}

Δψ₃ — Kriittisyys (paradigma)

{
  "Δψ": [
    {
      "symbol": "Δψ3",
      "class": "Δψ",
      "title": "Kriittisyys: Vastakkaisen ajattelutavan tarve (paradigma)",
      "α": "Tarkoitus on arvioida nykyisen ajattelutavan riittävyys suhteessa havaittuihin ongelmiin.",
      "π": "Teoriaperusta asettuu kyseenalaistamisen kohteeksi: vallitseva paradigma ei enää selitä kaikkea.",
      "χ": "Informaatio sisältää poikkeamia ja anomalioita, joita ei saada sovitettua nykyiseen malliin.",
      "Δψ": "Haaste kärjistyy: joko ajattelua muutetaan tai ongelmat kasaantuvat.",
      "β": "Rakenne alkaa rakoilla: vanha järjestys ei kanna kaikkia vaatimuksia.",
      "φ": "Ratkaisu on vaihtoehtoisen ajattelutavan hahmottaminen: uuden paradigman aavistus.",
      "τ": "Integraatio on vielä keskeneräistä: uusi ja vanha ajattelutapa elävät rinnakkain.",
      "Ω": "Palaute on kriittinen: vahvistuuko tarve paradigmanvaihdolle vai palautuuko luottamus vanhaan."
    }
  ]
}

Kehä 3 – kokonaismerkitys SOI:lle

Kehä 3 on se taso, jossa System of Interest asetetaan tietoisesti kyseenalaiseksi.
Ajattelu ei enää vain ymmärrä tai sopeudu, vaan arvioi perustansa, ohjaa suuntaa ja kohtaa paradigman rajat.

Tämä on:

  • algoritmien ja funktionaalisten mekanismien luonnollinen koti
  • tieteellisen ja suunnittelullisen ajattelun kynnys
  • se kehä, jossa uusi suunta tulee mahdolliseksi, mutta ei vielä vakiintuneeksi

Selkeä ero kehään 2 (AI-tunnistuksen kannalta)

  • Kehä 2: ymmärretään paremmin nykyistä
  • Kehä 3: epäillään nykyisen riittävyyttä ja etsitään toista tapaa ajatella

Jos puheessa tai analyysissa:

  • tehdään eksplisiittisiä oletuksia
  • tunnistetaan anomalioita
  • puhutaan paradigmoista tai ohjauksesta

→ ollaan kehällä 3.


Erinomaista – jatketaan kehään 3 oikealla puolella (β–Ω) täsmälleen samalla isomorfisella GoodReason-alarakenteella kuin aiemmilla kehillä.
Kehä 3:ssa toiminta ei ole enää tapauskohtaista, vaan vaatii yhteistoimintaa, sopimista ja eksplisiittistä koordinaatiota. Tämä on oikean puolen vastine vasemman puolen kriittisyydelle, aksioomille ja ohjaukselle.


Kehä 3 – oikea puoli (β–Ω), alarakenne


β₃ — Koordinointi (resurssien yhteistoiminta, S2)

{
  "β": [
    {
      "symbol": "β3",
      "class": "β",
      "title": "Koordinointi: Resurssien yhteistoiminta (S2)",
      "α": "Tarkoitus on sovittaa yhteen useita toimijoita ja resursseja yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.",
      "π": "Toimintaperiaate perustuu yhteensopivuuteen: yksiköiden on toimittava samassa rytmissä.",
      "χ": "Informaatio sisältää tilannekuvan: kuka tekee mitä, milloin ja millä ehdoilla.",
      "Δψ": "Haaste syntyy ristiriidasta: paikalliset optimaaliset ratkaisut eivät enää riitä.",
      "β": "Rakenne on koordinoiva: roolit ja vastuut määritellään suhteessa toisiinsa.",
      "φ": "Ratkaisu on yhteensovittaminen: aikataulut, rajapinnat ja prioriteetit linjataan.",
      "τ": "Toiminta etenee synkronoituna: tehtävät tukevat toisiaan.",
      "Ω": "Palaute on kitka tai sujuvuus: toimiiko yhteistyö vai syntyykö häiriöitä."
    }
  ]
}

φ₃ — Konsepti (odotusten mukainen suunnittelu)

{
  "φ": [
    {
      "symbol": "φ3",
      "class": "φ",
      "title": "Konsepti: Odotusten mukainen suunnittelu (innovaatio)",
      "α": "Tarkoitus on luoda yhteinen ratkaisuidea, joka vastaa useiden toimijoiden odotuksia.",
      "π": "Suunnitteluperiaate on abstrahointi: yksittäisistä vaatimuksista muodostetaan yleinen konsepti.",
      "χ": "Informaatio kokoaa tarpeet, rajoitteet ja mahdollisuudet yhdeksi kokonaiskuvaksi.",
      "Δψ": "Haaste on yhteensopivuus: konseptin on oltava riittävän yleinen mutta käyttökelpoinen.",
      "β": "Rakenne on käsitteellinen: konsepti ohjaa myöhempää suunnittelua ja toteutusta.",
      "φ": "Ratkaisu on innovatiivinen idea: uusi tapa yhdistää vaatimukset.",
      "τ": "Toiminta jäsentyy konseptin ympärille: osapuolet alkavat toimia yhteisen mallin mukaan.",
      "Ω": "Palaute on hyväksyntä: sitoutuvatko toimijat konseptiin vai kyseenalaistavatko sen."
    }
  ]
}

τ₃ — Mesosysteemi (verkostomainen jakelu)

{
  "τ": [
    {
      "symbol": "τ3",
      "class": "τ",
      "title": "Mesosysteemi: Verkostomainen jakelu (logistiikka)",
      "α": "Tarkoitus on mahdollistaa toiminta useiden toimijoiden verkostossa.",
      "π": "Toimintalogiikka perustuu virtoihin: tavarat, tieto tai palvelut liikkuvat solmujen välillä.",
      "χ": "Informaatio kuvaa verkoston tilaa: kapasiteetit, yhteydet ja pullonkaulat.",
      "Δψ": "Haaste syntyy yhteenkytkennöistä: yhden solmun häiriö vaikuttaa muihin.",
      "β": "Rakenne on verkostomainen: ei yhtä keskusta, vaan useita keskinäisriippuvaisia osia.",
      "φ": "Ratkaisu on toimiva jakelumalli: reitit ja roolit selkeytyvät.",
      "τ": "Toiminta on koordinoitua liikkumista verkostossa.",
      "Ω": "Palaute on läpimenoaika ja luotettavuus: toimiiko verkosto odotetusti."
    }
  ]
}

Ω₃ — Sopimusjärjestelmä (neuvottelu)

{
  "Ω": [
    {
      "symbol": "Ω3",
      "class": "Ω",
      "title": "Sopimusjärjestelmä: Neuvottelu vuorovaikutuksen muotona (toimijuus)",
      "α": "Tarkoitus on mahdollistaa yhteistyö itsenäisten toimijoiden välillä.",
      "π": "Vuorovaikutus perustuu sopimiseen: oikeudet, velvollisuudet ja odotukset määritellään.",
      "χ": "Informaatio sisältää ehdot, lupaukset ja rajat, joihin toimijat sitoutuvat.",
      "Δψ": "Haaste on luottamus: sopimus toimii vain, jos osapuolet kokevat sen reiluksi.",
      "β": "Rakenne on institutionaalinen: säännöt ohjaavat toimintaa yli yksittäisten tilanteiden.",
      "φ": "Ratkaisu on sopimus: kirjallinen tai implisiittinen järjestely, joka mahdollistaa toiminnan.",
      "τ": "Toiminta noudattaa sovittuja ehtoja.",
      "Ω": "Palaute on noudattaminen tai rikkominen: sopimuksen toimivuus paljastuu käytännössä."
    }
  ]
}

Kehä 3 – kokonaismerkitys oikealla puolella

Kehä 3 tuo toimintaan eksplisiittisen yhteistoiminnan.
Yksittäiset toimitukset ja resurssit eivät enää riitä: tarvitaan koordinaatiota, yhteisiä konsepteja, verkostoja ja sopimuksia.

Tämä on:

  • organisaatioiden ja ekosysteemien syntykehä
  • sopimusyhteiskunnan ja infrastruktuurien perusta
  • toiminnan taso, jossa neuvottelu on välttämätöntä

Selkeä ero kehään 2

  • Kehä 2: ymmärretään ja sovitetaan yksilötasolla
  • Kehä 3: sovitaan ja koordinoidaan kollektiivisesti

Jos toiminnan kuvauksessa:

  • puhutaan sopimuksista, verkostoista tai yhteisistä konsepteista
  • yksittäinen toimija ei voi enää toimia yksin
  • syntyy neuvottelutarve

→ ollaan kehällä 3 oikealla puolella.