Maailmankuva ei ole ensisijaisesti mielipide, uskomus tai ideologia.
Se on hiljainen rakenne, jonka varassa ihminen – tai yhteisö – tekee eron merkityksellisen ja merkityksettömän, toden ja epäolennaisen, mahdollisen ja mahdottoman välillä. Tässä mielessä maailmankuva on olemassa ennen tietoista ajattelua. Se ohjaa kieltä, tulkintaa ja toimintaa usein tiedostamatta, kuten mainitsemasi Sapir–Whorf-ajattelu osuvasti tuo esiin.
Yksilön ja yhteisön välinen jännite
Leo Apostel ja Principia Cybernetica -hanke edustivat jo 1990-luvulla näkemystä, että maailmankuva voidaan rakentaa tietoisesti. Samalla he tunnistivat ongelman: maailmankuvat toimivat usein yhteisötasolla, kielen, kulttuurin ja käytäntöjen kautta – eivät yksilön vapaan valinnan tuloksena. Tämä jännite ei ole kadonnut. Päinvastoin: globaalissa, teknologisessa ja monikriisisessä maailmassa se on kärjistynyt.
Apostelin kuusi ehtoa – ja niiden nykyinen merkitys
Apostelin määrittelemät kuusi maailmankuvan elementtiä ovat edelleen hämmästyttävän ajankohtaisia. Niiden merkitys ei kuitenkaan ole enää vain sisällöllinen, vaan rakenteellinen.
Nykytilanteessa ongelma ei ole se, etteikö näihin kysymyksiin vastattaisi.
Ongelma on se, että vastaukset:
- tulevat eri tieteenaloista,
- eri kielistä,
- eri aikajänteistä,
- eri arvo-oletuksista,
eivätkä kohtaa samassa koordinaatistossa.
Tässä kohtaa GoodReason astuu kuvaan.
GoodReason maailmankuvien synteesinä
GoodReason ei esitä uutta maailmankuvaa sisällön mielessä.
Se esittää rakenteen, jossa maailmankuvat voidaan:
- tehdä näkyviksi,
- asettaa rinnakkain,
- yhdistää ilman että ne sulautuvat ideologiaksi.
Ontologia – mitä on olemassa?
GoodReason ei määrittele olioita, vaan näkökantoja (α–Ω), joiden kautta mikä tahansa todellisuus voidaan jäsentää. Ontologia ei ole lista asioista, vaan avaruus kysymyksille.
Epistemologia – mikä on totta?
Totuus ei ole yksi taso, vaan kehämäinen ilmiö: havainto, malli, käytäntö, oivallus, reflektio ja maailmankuva. GoodReason ei sano, mikä on totta, vaan missä kehällä väite sijaitsee.
Etiologia – mistä tämä on rakennettu?
GoodReason tekee oman rakenteensa eksplisiittiseksi: symbolit, kehät, generaattorit, palautteet. Tässä mielessä se täyttää Apostelin vaatimuksen poikkeuksellisen hyvin: se on itseään selittävä järjestelmä.
Prakseologia ja arvot
Arvot (α) eivät ole irrallisia periaatteita, vaan kehätasoisia sitoumuksia. Se, mikä on “hyvää”, riippuu siitä, puhutaanko selviytymisestä, optimoinnista vai sivilisaation pitkästä kaaresta. GoodReason ei relativisoi arvoja, vaan paikantaa ne.
Futurologia – minne olemme menossa?
GoodReason ei ennusta tulevaisuutta. Se näyttää, millä kehällä tulevaisuutta koskeva puhe tapahtuu, ja milloin on kyse skenaariosta, milloin paradigman muutoksesta.
Onko GoodReason kieli?
Tähän kysymykseen vastaus on: kyllä, mutta erityisellä tavalla.
GoodReason ei ole luonnollinen kieli, eikä se kilpaile englannin, suomen tai matematiikan kanssa. Se on:
metakieli, joka tekee eri kielten, tieteenalojen ja maailmankuvien väliset suhteet eksplisiittisiksi.
Se muistuttaa kieltä siinä mielessä, että:
- sillä on rajallinen symbolijoukko,
- sillä on semantiikka,
- sillä voidaan “sanoa” äärettömän monta asiaa.
Mutta toisin kuin ideologinen kieli, GoodReason ei pakota sisältöä. Se pakottaa vain rakenteelliseen rehellisyyteen:
mistä näkökannasta puhun, millä kehällä, ja millä seurauksilla.
Synteesin ydin
Apostelin aikana suurin haaste oli tiedon pirstoutuminen tieteenaloihin.
Nyt haaste on syvempi: merkityksen pirstoutuminen. GoodReason vastaa tähän ei uudella totuudella, vaan yhteisellä rakenteella, jossa:
- yksilö voi tietoisesti rakentaa maailmankuvaansa,
- yhteisö voi tunnistaa omat hiljaiset oletuksensa,
- ja eri maailmankuvat voivat kohdata ilman että ne joutuvat taistelemaan hegemiasta.
Tiivis kiteytys
GoodReason voidaan nähdä maailmankuvan protokollana: ei uutena ideologiana, vaan kielenä, jonka avulla maailmankuvat voidaan tehdä näkyviksi, vertailtaviksi ja yhteensopiviksi. Se jatkaa Principia Cybernetican perintöä, mutta vastaa 2000-luvun haasteeseen – ei yhdellä maailmankuvalla, vaan synteesin mahdollistavalla rakenteella.