Teoreettisesti ja 2020-luvun tietoyhteiskunnan käytännön kontekstissa matematiikka tulee nähdä uudessa valossa. Se on muihin tieteisiin linkittyvä perustiede, tarjoamassa vahvoja palveluja, mutta itseisarvo tieteenharjoitukselle se ei (enää) ole. Tässä muutamia keskeisiä näkökulmia, jotka liittyvät systeemiseen ajatteluun tieteen laajassa kontekstissa. Komputaatioteoria, kognitiotiede ja kybernetiikka muodostavat yhdessä huomattavasti matematiikkaa laajemman perustan ymmärtää vahvasti, miten tietoa käsitellään, mallinnetaan ja sovelletaan sekä ihmisen että teknologian tasolla. Tarkastellaanpa näitä tarkemmin.

1. Komputaatioteoria

Komputaatioteoria määrittelee tietotekniikan ja sen mahdollisuudet. Se tutkii laskennan perusperiaatteita, algoritmien tehokkuutta, tietokoneiden teoreettisia rajoituksia ja laskettavuuden rajoja. Komputaatioteoria on välttämätön ymmärrys sille, miten tietokoneet ja algoritmit voivat mallintaa ja ratkaista ongelmia, mikä on avainasemassa myös systeemien ymmärtämisessä. Komputaatioteoria antaa puitteet sille, miten systeemiset prosessit voidaan mallintaa ja automatisoida, ja se tarjoaa työkaluja, joilla monimutkaisia järjestelmiä voidaan käsitellä tehokkaasti.

2. Kognitiotiede

Kognitiotiede tutkii ajattelua, oppimista, havaitsemista ja muita mielen toimintoja. Se yhdistää elementtejä psykologiasta, neurotieteistä, tekoälystä, kielitieteistä ja filosofiasta. Kognitiotiede on portti ihmisen ymmärrykseen, sillä se mallintaa, miten ihmiset ajattelevat, oppivat ja tekevät päätöksiä. Tämä on erityisen tärkeää systeemisessä ajattelussa, jossa pyritään ymmärtämään, miten erilaiset kognitiiviset prosessit ja rakenteet vaikuttavat systeemien toimintaan ja niiden emergentteihin ominaisuuksiin.

3. Kybernetiikka

Kybernetiikka on tieteenala, joka keskittyy systeemien säätelyyn, ohjaukseen ja kommunikaatioon. Se tutkii, miten järjestelmät – olivatpa ne teknologisia, biologisia tai sosiaalisia – voivat säädellä itseään ja sopeutua muutoksiin. Kybernetiikka korostaa palautteen merkitystä, joka on keskeinen elementti systeemien dynamiikan ymmärtämisessä. Kybernetiikka toimii linkkinä ihmisen kognitiivisten prosessien ja teknologisten systeemien välillä, ja se on ratkaiseva väline, kun pyritään ymmärtämään ja hallitsemaan kompleksisia järjestelmiä.

4. Systeeminen lähestymistapa tieteen keskipisteessä (origo)

Ensinnäkin tarkennus terminologiaan. Systeemiajattelu ei ole tiede, vaan se on kokoelma tapoja ymmärtää systeemeitä. Systeemitiede on sitä laajempi kompakti metodiikka, joka perustuu suureen systeemienteoriaan (GST), samaan tapaan kuin moderni fysiikka tukeutuu suhteellisuusteoriaan.

Yhdistämällä komputaatioteorian, kognitiotieteen ja kybernetiikan, systeemitiede asettuu tieteen keskipisteeseen. Näiden alojen avulla voidaan ymmärtää, miten tiedon käsittely, ajattelu ja systeemien säätely toimivat yhdessä muodostaen pohjan kaikelle tietämykselle. Tämä holistinen lähestymistapa tarjoaa välineet tarkastella tieteellisiä ilmiöitä korkealla abstraktiotasolla ja mahdollistaa laajan käsityksen siitä, miten erilaiset tieteenalat ja järjestelmät liittyvät toisiinsa.

GoodReason pyrkii muodostamaan systeemitieteen kovasta ytimestä malliesimerkin samalla tavalla kuin Turingin kone on muodostanut kovan ytimen ensiksi tietotekniikalle ja sitten myös kielten tutkimukselle ja tekoälylle aiemmin Chomskyn hierarkian muodossa.

Yhteenveto

Poistamalla matematiikan aseman itseoikeutettuna perustieteenä, mutta ottamalla sen mukaan komputaatioteoriaan ja liittämällä siihen kognitiotieteen eli ymmärryksen tieteen ja kybernetiikan eli ohjattavuustieteen, saadaan aikaan kokonaisvaltainen viitekehys, joka asettaa systeemitieteen kaiken tieteen keskiöön, koska kaikki muut näkemykset voidaan tulkita systeemisen metodiikan kautta. Tämä yhdistelmä tarjoaa paitsi teoreettiset työkalut systeemien mallintamiseen ja analysointiin, myös syvemmän ymmärryksen siitä, miten ihmiset ja teknologia voivat yhdessä muodostaa ja käsitellä tietoa. Systeemitiede tällä tasolla ei ole vain yksi tieteen käsitys muiden joukossa, vaan se on perusta, jolle monialainen ymmärrys ja tieteellinen innovaatio voivat rakentua, jota voi käyttää kommunikoinnissa, IT-protokollissa ja tekoälyssä syntaksin, semantiikan ja pragmatiikan kielenä ja tutkimustapana.