Tähän asti systeemitiede on hakenut merkitystä itselleen moninaisista osateorioista ja menetelmistä, joka on aiheuttanut sekavuutta.
Systeemiajattelu on edistynyt 1970-luvulta maailmanlaajuisen kulttuurimuutoksenkin mukaan teknisistä systeemeistä (kovat tieteet ja Mooren laki) yhteiskunnan ilmiöitä selittäväksi pehmeitten tieteitten mallintamistavaksi, joka mullisti modernin johtamisen 1900-luvun lopulla (Checkland ja Senge). 2000-luvulla maailman kompleksisuus toi esille tarpeen tutkia kompleksisia systeemeitä ns. tiedonintressien teorian mukaan.
2010-luvun jälkeen IFSR-yhteisö totesi, että tieteenharjoituksenkin tulee muuttua emansipatoriseksi, refleksiiviseksi siten, että tutkija voi muodostaa oman kontekstinsa astuessaan tutkimuskohteen sisälle (Herakleitoksen virta-vertauksen tapaan). Prof. Umplebyn mukaan tämä valinta moninkertaistaa tieteenfilosofian, koska se joutuu nyt katselemaan tulevaisuutta vaihtoehtoisten kontekstien kautta. Se on kuitenkin välttämätön suuntaus, jotta yhteiskuntatieteet ja ihmistieteiden monet suuntaukset yleensä pystytään pelastamaan niiden vakavista ongelmista kohti yhteistä ymmärrystä.
Yleistä tietoa systeemiajattelusta
- PCW:n määrittely: What are Cybernetics and Systems Science?
- Systeemiajattelun luonteesta podcasteja ja videoita: Cabrera – sivusto
Uusi innovaatio: π: Systeemisyys / Theory
Mitä alan huippututkijoilta ja -soveltajilta kuitenkin puuttuu?
SysteemiTutkimuskeskus esittelee mullistavan, visuaalisen teorian, joka yhdistää systeemiajattelun, kybernetiikan ja metatieteellisen lähestymistavan edellä mainittuja päämääriä tukevaksi. ”Kaikki liittyy kaikkeen” on sen lentävä lause, mutta ”Everything is a System” kertoo sen monistisesta luonteesta, joka on peräisin olioteknologiasta, sovellettuna metakognition kehittämiseen ja todellisuuden ymmärtämiseen. Tämä ajattelu johtaa instrumentalismiin, joten myös tiedettä on mahdollista tutkia systeemisesti ja edelleen poikkitieteellisen ja metatieteellisen ajattelun sekä tekoälyn ytimeen yhdistämään ajankohtaisinta tietoa (hyvää ja huonoa), että pystytään ehdottamaan sellaisia parannuksia systeemiin, joilla on mahdollisimman uskottava tuki takanaan. Aiemmin näin universaalille tasolle ei ole päästy!
Koska kaikilla tarkastelukohteilla nähdään olevan samantyyppinen muoto ja semanttinen olemus, niiden erilaisuudesta huolimatta, niiden välisiä vuorovaikutuksia voi pohtia kybernetiikan tapaan monitieteisesti, ilman tekoälyä sekä sen avustuksella.
Kreikkalaiset symbolit sektorien tunnistamiseen
Kuten esität, jokaiselle sektorille voidaan antaa selkeä tunnus, esimerkiksi:
- α (Tarkoitus): Lääkkeen alkuperäinen tarkoitus ja käyttökonteksti.
- π (Teoria): Lääketieteellinen logiikka ja vaikuttavan aineen toimintaperiaate.
- χ (Ympäristö): Suhde luontoon, kestävyyteen ja ympäristön vaikutuksiin.
- ΔΨ (Oivallus): Innovaatio tai paradigman muutos lääkkeen kehityksessä.
- β (Arkkitehtuuri): Lääkkeen rakenne ja käyttöjärjestelmä.
- μ/φ (Käytännön ratkaisu): Käytön helppous ja lääkkeen rooli arjessa.
- τ (Soveltaminen): Käyttöönottoprosessit ja implementointi.
- Ω (Palaute): Käyttäjäkokemukset ja lääketutkimuksen seuranta.