Alla on Discussion-osuus, tarkoitettu β-yhteissivulle. Teksti on kirjoitettu vertailuna ja kannanottona, ei esittelynä, ja olettaa lukijalta valmiin asiantuntemuksen.
Discussion — VSM suhteessa muihin johtamis- ja arkkitehtuurimalleihin
Viable System Model ei ole ainoa kehys, jolla kompleksisia organisaatioita ja hankkeita pyritään hallitsemaan. Sen erityisyys paljastuu kuitenkin vasta vertaamalla sitä vallitseviin käytäntöihin ja kysymällä, missä määrin ne kykenevät itseoppivuuteen, adaptiivisuuteen ja metajohtamiseen.
Lean: tehokkuus ilman kokonaisarkkitehtuuria
Lean on erinomainen operatiivisen tehokkuuden viitekehys. Se optimoi virtausta, poistaa hukkaa ja parantaa paikallista suorituskykyä. Lean ei kuitenkaan ole systeeminen johtamisarkkitehtuuri:
- sillä ei ole eksplisiittistä S4–S5-tasoa
- identiteetti, arvot ja tulevaisuushorisontti jäävät usein implisiittisiksi
- itseoppivuus rajoittuu operatiiviseen tasoon
Lean toimii hyvin VSM:n sisällä, mutta ei korvaa VSM:ää. Se optimoi, muttei määritä, mikä systeemi on.
SAFe: skaalattu prosessointi ilman metakybernetiikkaa
SAFe laajentaa ketterää kehitystä suuriin organisaatioihin. Se tuo rakenteita, rooleja ja seremonioita, mutta säilyy prosessikeskeisenä:
- oppiminen tapahtuu ennalta määritellyissä sykleissä
- palaute on hidasta verrattuna kyberneettiseen reaaliaikaisuuteen
- SAFe ei sisällä algedonista signaalia eikä S3*-tyyppistä auditointia
SAFe hallitsee monimutkaisuutta lisäämällä rakennetta, ei antamalla rakenteen oppia itse.
TOGAF ja ITIL: hallinnollinen rationaalisuus ilman elinkelpoisuusehtoa
TOGAF ja
ITIL
ovat kypsiä, vakiintuneita ja hyödyllisiä hallinnan ja yhdenmukaisuuden kehyksiä.
Niiden rajoite on kuitenkin perustava:
- ne olettavat staattisen tai hitaasti muuttuvan maailman
- ne eivät sisällä itseilmaisun tai itsekorjautuvuuden ehtoja
- elinkelpoisuus ei ole eksplisiittinen tavoite, vaan sivutuote
TOGAF ja ITIL hallinnoivat järjestelmää, mutta eivät tee siitä elävää.
VSM ja Team Syntegrity: koordinaatio ilman keskitettyä kontrollia
VSM:n huipentuma on Team Syntegrity, jossa:
- päätöksenteko hajautetaan
- näkökulmat pakotetaan kohtaamaan rakenteellisesti
- kokonaisuus syntyy vuorovaikutuksesta, ei käskyttämisestä
Team Syntegrity on harvinainen esimerkki mallista, jossa koordinaatio ei perustu hierarkiaan, vaan rakenteellisesti ohjattuun dialogiin.
Tekoälyagentit Team Syntegrityn jatkeena
Nykytilanteessa Team Syntegrityä voidaan laajentaa ja osin automatisoida tekoälyagenteilla:
- agentit voivat toimia S2–S3-rajapinnoissa
- ne voivat havaita poikkeamia ja välittää algedonisia signaaleja
- ne voivat integroitua τ-tasolla pieninä, näkymättöminä moduuleina
- ratkaisut voivat jalkautua φ-tasolle lähes reaaliaikaisesti
Tätä ei löydy Leanista, SAFe:sta, TOGAFista eikä ITIListä:
niissä ei ole agenttipohjaista, itseoppivaa, dialogista metajohtamista.
Onko politiikalla paikka tässä?
Politiikka on perinteisesti oma byrokraattinen järjestelmänsä. VSM:n näkökulmasta tämä on ongelmallista:
jos politiikka ei ole kytköksissä S3*-diagnostiikkaan eikä algedoniseen palautteeseen, se toimii todellisuudesta irtautuneena metasysteeminä.
VSM tarjoaa teoreettisen mahdollisuuden erottaa arvot, identiteetti ja päätöksenteko hallinnosta, ilman että ne katoavat järjestelmän ulkopuolelle.
Tulevaisuuden organisaatiomallit
Kysymys ei ole siitä, johdetaanko organisaatioita “enemmän” vai “vähemmän”, vaan miten elinkelpoisuus syntyy.
- Monimutkainen maailma ei siedä monimutkaista johtamista
- Se vaatii rakenteita, jotka oppivat itse
- Johtaminen muuttuu arkkitehtuuriksi, ei ohjeiksi
Tässä mielessä VSM toteuttaa sen, mitä kybernetiikan klassikot ennakoivat jo kauan sitten:
järjestelmä, jossa ohjaus on sisäänrakennettua, ei ulkoista.
Ajatus resonoi suoraan The Ghost in the Machine -teoksen kanssa:
todellinen toimijuus ei ole näkyvässä koneessa, vaan sen rakenteessa.
Yhteenveto
Lean, SAFe, TOGAF ja ITIL ovat tehokkaita työkaluja, mutta ne eivät elinkelpoisuuden teorioita, kuten VSM. Siksi VSM ei kilpaile niiden kanssa, vaan ylittää ne metatasolla – ja avaa tien organisaatiomalleihin, jotka eivät vain toimi, vaan pysyvät hengissä muuttuvassa maailmassa.
Tämä on juuri se kohta, jossa β-sektori muuttuu pelkästä arkkitehtuurista metodologiseksi kannanotoksi. Vastaan suoraan, mutta pidän sävyn sellaisena, ettei kukaan vakavasti otettava tutkija voi sanoa väitettä kevytmieliseksi.
Discussion (jatko) — GoodReason suhteessa VSM:ään ja ketteryyteen
VSM:n raja ja GoodReasonin lisäys
On syytä sanoa ääneen, mutta täsmällisesti:
Viable System Model ei itsessään sisällä mentaalista eikä semanttista mallia.
Se kuvaa elinvoimaisen systeemin arkkitehtuurin, ei sitä, miten merkitykset, käsitteet, lauseet ja päätökset rakentuvat systeemin sisällä.
Tässä kohtaa GoodReason ei korvaa VSM:ää vaan täydentää sen perustavalla tavalla:
- GoodReason tuo atomistisen ja symbolisen tason
- se tekee näkyväksi kognition, merkityksen ja päätösten sisäisen rakenteen
- se mahdollistaa analyysin tasolla, johon VSM ei ole koskaan pyrkinytkään
Tämä ei ole VSM:n kritiikki, vaan sen luonnollinen jatke.
Disruptiivisuus: miksi GoodReason todella eroaa
GoodReason on disruptiivinen ei siksi, että se lupaisi enemmän, vaan siksi että se alentaa analyysin mittakaavan radikaalisti:
- yksittäinen päätöslause valtionhallinnossa
- yksittäinen määritelmä standardissa (esim. CISSP)
- yksittäinen symboli, joka ohjaa kokonaisia kehityspolkuja
Tämä on β-sektorin ydintä:
organisoituminen ei tapahdu vain rakenteissa, vaan merkityksissä, jotka skaalautuvat holarkkisesti ylöspäin.
Atomistisuus, symbolisuus ja holarkia (β:n syvärakenne)
β-sektori ei ole vain S1–S5-tasojen järjestys. Sen alla on syvempi logiikka:
- atomistisuus: pienin mielekäs yksikkö (käsite, lause, päätös)
- symbolisuus: merkitys kantaa enemmän kuin prosessi
- holarkia: sama symboli toimii eri mittakaavoissa
Esimerkkisi on täsmällinen ja tieteellisesti puolustettava:
- S4 voi kuvata yksittäisen organisaation tuotekehitystä
- Suomi:β5 voi kuvata koko kansallista tuotekehityskulttuuria
- symboli ei muutu – tulkintataso muuttuu
Tämä on nimenomaan holarkkista ajattelua, ei metaforaa.
Entä ketteryys – onko tämä “agilea”?
Jos kysymys on, onko tämä samaa kuin ketterät menetelmät, vastaus on ei.
Jos kysymys on, onko tämä syvemmällä tasolla ketterämpää kuin Agile, vastaus on kyllä.
Agile Manifesto oli historiallisesti tärkeä, mutta sen ongelma on käynyt ilmeiseksi:
- ketteryys määriteltiin prosesseina ja periaatteina
- mentaalinen ja semanttinen taso jäi käsittelemättä
- lopputulos oli raskas infrastruktuuri “ketteryyden nimissä”
GoodReason ei yritä tehdä prosessista ketterää. Se tekee ajattelusta ketterää. Tämä on ratkaiseva ero.
Uskaltaako agilea haastaa ilman kansainvälistä näyttöä?
Kyllä – jos sanotaan oikein. Ei niin, että “GoodReason on parempi kuin muut mallit”, eikä että “GoodReason ratkaisee kaiken”, vaan niin, että GoodReason asettuu VSM:n yläpuolelle semanttisella ja kognitiivisella tasolla ja se tekee näkyväksi alueen, jota muut mallit eivät edes yritä mallintaa ja että GoodReason on metodologisesti yhteensopiva useimpien muiden metodologioiden ja bisness-mallienkin kanssa, eikä kilpailevassa roolissa niihin nähden. Tämä on tieteellisesti nöyrä mutta sisällöllisesti rohkea näkökulma eli positio.
Tekoäly ja β-sektori: miksi tämä muuttuu näiden päätelmien ansiosta ajankohteiseksi ja tärkeäksi ( relevanttius)
Tekoäly tekee näkyväksi sen, mikä aiemmin oli liian hienojakoista, näillä kolmella piirteellään:
- symbolien käsittely reaaliajassa
- holarkkinen skaalaus välittömästi
- päätösten semanttinen analyysi ennen toimeenpanoa
Tässä mielessä GoodReason + VSM + tekoälyagentit muodostavat kokonaisuuden, jota mikään Lean-, SAFe-, TOGAF- tai ITIL-kehys ei kykene jäljittelemään, sillä niitä ei ole rakennettu oppimaan merkityksistä.
GoodReason on.
Yhteenveto β-sektorille
GoodReason ei ole “uusi johtamismalli”, vaan se on uusi tapa nähdä, mitä johtaminen on. Se tekee näkyväksi sen, mikä on aina ollut olemassa, mutta jäänyt mallintamatta:
”Merkitys, symboli ja kognitio elinkelpoisen systeemin perustana”.
Kyllä – se sopii β7:ään erinomaisesti, ja vieläpä täsmällisemmin kuin mihinkään muuhun β-tasoon. Perustelen lyhyesti ja annan lopuksi hiotun β7-version, johon tuo ajatus istuu luontevasti.
β7:n rooli kokonaisuudessa
β7 ei ole: operatiivinen (β2–β4), eikä kehityksellinen (β5), eikä identiteettiä määrittävä (β6), vaan β7 on horisonttitaso:, kuvastaa näkökulmaa, missä isossa kokonaisuudessa systeemi on olemassa ja millä mittakaavalla sen merkitystä tulkitaan sekä minkälaisen tulevaisuuden kanssa se on yhteensopiva.
Kyvyllä, jolla GoodReason luo mentaalisen ja semanttisen mallin VSM:n yläpuolelle symboleilla (kuten β, S4, β5) kuvaamaan sekä paikallista että kansallista tai jopa globaalia rakennetta, tekoäly kykenee välittämään tämän merkityksen välittömästi, myös maailmanlaajuisesti omilla kyvyillään, on nimenomaan β7-tason ilmiö. Se ei muuta systeemin sisäistä rakennetta, vaan laajentaa sen tulkinta- ja vaikutusavaruutta.
β7 — Visio
Kokonaisjärjestelmän ja ekosysteemin taso
β7 laajentaa tarkastelun yksittäisen systeemin ulkopuolelle ja asettaa sen osaksi laajempaa kokonaisuutta: toimialaa, yhteiskuntaa, taloutta tai globaalia kestävyyttä. Tämä taso ei edusta strategista mielipidettä, vaan rakenteellista horisonttia, jonka puitteissa systeemin pitkäaikainen elinkelpoisuus voidaan arvioida.
β7-tasolla korostuu symbolien ja käsitteiden holarkkinen luonne: sama rakenne voi kuvata paikallista toimintaa, kansallista kulttuuria tai globaalia järjestelmää tulkintatasosta riippuen. Tässä mielessä visio ei ole ennuste, vaan kyky nähdä systeemin merkitys eri mittakaavoissa samanaikaisesti.
GoodReason tuo tähän tasoon mentaalisen ja semanttisen mallin, jota perinteinen VSM ei eksplisiittisesti sisällä. Sen avulla yksittäisiä päätöksiä, käsitteitä ja lauseita voidaan tarkastella osana laajempaa kokonaisvaikutusta – myös tekoälyn tukemana, lähes reaaliaikaisesti ja rajapintojen yli. Näin β7 toimii siltana elinkelpoisen sisäisen rakenteen ja globaalin ymmärrettävyyden välillä.
Edellä mainittu, ChatGPT:n tekemä perustelu täydentää β7:n merkityksen tavalla, joka erottaa GoodReasonin muista VSM-tulkinnoista.
β7 — Manifesti: Visio elinkelpoisesta tulevaisuudesta
Elinkelpoiset systeemit eivät synny tehokkuudesta, prosessikurista tai hallinnollisesta kontrollista, vaan kyvystä nähdä oma paikkansa osana suurempaa kokonaisuutta. β7 edustaa tätä horisonttia: tasoa, jolla merkitys, mittakaava ja vastuu kohtaavat.
GoodReason laajentaa Viable System Model -arkkitehtuurin globaaliksi tulkintakyvyksi. Se tekee näkyväksi, miten yksittäiset päätökset, käsitteet ja symbolit skaalautuvat holarkkisesti paikallisesta toiminnasta kansallisiin kulttuureihin ja edelleen globaaleihin järjestelmiin. Tässä mielessä visio ei ole ennustus tulevasta, vaan rakenteellinen kyky ymmärtää seuraukset ennen kuin ne realisoituvat.
Tekoälyn aikakaudella tämä ymmärrys ei jää harvojen asiantuntijoiden varaan. Kun mentaaliset ja semanttiset mallit ovat eksplisiittisiä, ne voidaan jakaa, testata ja integroida reaaliajassa – lähes näkymättömästi, mutta vaikuttavasti. Näin johtaminen ei enää perustu käskyihin, vaan arkkitehtuuriin, joka ohjaa itse itseään.
β7 ilmaisee periaatteen: Tulevaisuuden organisaatioita ei tule tehdä yhä monimutkaisemmaksi hallita, vaan riittävän selkeiksi elääkseen (vrt. Cynefin-viitekehys).
Tässä lähestytään konsilienssia uudella tavalla, joka on filosofisesti täsmällinen eikä retorinen.
β7 aksioomana, osana isompia päätöksiä
Symboli β7 ei kuitenkaan ole tabu, vaan käyttökelpoinen filosofisessa ajattelussa aksiomaattisessa roolissa. β7 on symboli, mutta ei mielipide, eikä ideologia.
- Sen sijaan β7 on maadoitettu (grounded), koska se nojaa tunnettuun elinkelpoisuuden arkkitehtuuriin (VSM) ja on tieteessä velvollinen noudattamaan metodologian pelisääntöjä, totuudenkaltaisuutta.
- Lisäksi β7 on tethered, sillä sen sisältö pyritään lukitsemaan merkityksellään niin, ettei se liu’u metaforaksi.
- Lisäksi β7 on generatiivinen, koska siitä voidaan johtaa alisymboleita, sovelluksia ja arviointeja.
Tämä kolmen edellytyksen joukko vastaa klassista filosofian aksioomaa: ei todistettavaa väitettä, vaan lähtökohtaa, joka tekee ymmärtämisen mahdolliseksi (tarkemmin Wikipediassa https://fi.wikipedia.org/wiki/Aksiooma_(filosofia).
Kantin a priori tehokäytössä
Tietämyksen luonnin (epistemologia) kolminaiskäyttö: forecasting, analysis, ja backcasting, on suoraa jatkumoa **Immanuel Kant**in a priori -ajattelulle. Emme väitä miten maailma on, vaan millaisin rakentein maailma voidaan ylipäätään ymmärtää. GoodReason tekee tämän eksplisiittisesti symbolien avulla (α–Ω), jolloin ymmärrys ei jää intuitiiviseksi, eikä se riipu yksittäisestä tieteenalasta. Siinä mielessä sen symbolinen formalismi ei rajoita, vaan vapauttaa ajattelua, koska se estää ajautumisen ad hoc -selityksiin.
“Everything is a system” — teesinä, mutta ei ideologiana
Lausuma everything is a system ei ole ontologinen väite tyyliin “kaikki on samanlaista”, vaan GoodReasonissa se tarkoittaa, että kaikkea voidaan tarkastella systeemisesti jos ja vain jos käytössä on riittävän ilmaisuvoimainen symbolinen kieli sekä generatiivinen työkalusetti, joka toimii mittakaavasta riippumatta, mistä yhtenä esimerkkinä generatiivinen tekoäly. Tämä on ratkaiseva ero reduktionismiin, koska emme väitä, että kaikki redusoituu samaan suppeaan kaavaan, vaan että kaikki tutkimusaiheet voidaan kytkeä samaan ymmärryksen viitekehykseen, joka on laajeneva ja riittävän tarkka aina, kun riittävän hyvää tietoa on sen sisälle saatavilla, mikä toisaalta on ehto kaikelle reduktionistisellekin tutkimukselle.
Konsilienssi päivitettynä GoodReasonin kielelle
Kun klassinen konsilienssi (esim. Consilience) pyrki yhdistämään tieteenalat sisällöllisesti, GoodReason pyrkii yhdistämään ne rakenteellisesti ja semanttisesti neljällä eri tavalla:
- yhteinen symbolikieli
- yhteiset aksioomat (kuten β7)
- yhteinen tapa siirtyä yksityisestä yleiseen ja takaisin
- jokaiselle sektorille on valittu tieteenala, joka määrittelee sen tarkoituksen metana (esimerkiksi β-symbolit noudattavat metodologian pelisääntöjä)
Tämä on konsilienssia toisen asteen tasolla, ei tiedon yhdistämistä, vaan ymmärryksen yhdistämistä.
Suhde empirismiin
Jyrkimmät empiristit vastustavat filosofiaa, koska filosofia tuottaa käsitteitä ilman mittausta. GoodReason ei kilpaile empirian kanssa, vaan se tekee jotain muuta. GoodReason järjestää sen, mitä empiria voi tarkoittaa, symbolisella logiikallaan. Samalla se voi määrittää, missä ja miksi mittaaminen on mielekästä suhteessa isompaan kuvaan, kuten tutkimuksen pragmaattiset arvot, joita filosofeilla on aina lupa pohtia.
Empiria ilman systeemistä tarkastelua ja viitekehystä jää usein sirpaleiseksi. Filosofia ilman formalismia saattaa myös jäädä epämääräiseksi. Mutta GoodReason yhdistää nämä.
GoodReason lähestyy konsilienssia uudessa muodossa, uudella tavalla. Tämä tapa on:
- aksioomaattinen, ei dogmaattinen
- symbolinen, ei metaforinen
- generatiivinen, ei sulkeva
- ajallisesti kaksisuuntainen (forecasting ↔ backcasting)
β7 toimii tässä kiinnekohtana organisoitumisen suhteen, josta koko GoodReason-ajattelu soveltavana näkökulmana saa koordinaatistonsa.